Reviiri

Karvassa vara parempi.

Voittoisa viikonloppu

Viime viikonloppu oli kaikkinensa hämmentävä ja erittäin positiivinen. Onnistuimme Hipun kanssa Jatin kaksipäiväisissä kisoissa tekemään kaksi tuplanollaa (sijat 2. 4. 1. ja 1.). Kun on uhrannut viimeiset viisi starttia aa:n korjaamiseen, nämä onnistumiset tulivat todella tarpeeseen ja palauttivat uskon omaan tekemiseen. Huh helpotusta! Aa ei missään nimessä vielä ollut täydellinen, mutta jo hyväksyttävällä tasolla ja pikkumustan suorituksen muutos osoitti, että pienessä päässä on herne siirtynyt moneen kertaan sitten edellisen startin. Hippu ❤

Eikä siinä vielä kaikki! ❤ Hyvis <3, mun ikipentu junnunen otti ja päräytti sunnuntaina toisen luvansa ja vielä todella komeasti. Yksi pidempi kaarre radalle tuli, mutta olin ajatellutkin, että annan sen valua, jotta ehdin tehdä pakkovalssin putkeen. Hyviskin vieraili palkintopallilla kahdesti voittaen lauantaina vitosen radalla ja sunnuntaina sitten nollalla, josta videolla alla.

Näin ne tunteet heittävät pohjamudista taivaisiin tässä lajissa ja vieläpä aika nopeasti. Mutta tykkään mun koiristani todella paljon myös silloin, kun vähän ryvetään 🙂

Hyviksen ensimmäinen nolla!


Sunnuntaina herätyskello soi 4:55 ja taas kerran mietin harrastamista ja sen järkevyyttä. Näistä mietteistä huolimatta kampesin itseni ylös keittiöön, jossa arkiritarini oli jo aamiaisella, valmiina ohjaamaan täyteen ahdetun perheautomme Mikkeliin kisapaikalle.

Kannatti nousta. Hyviksen kanssa haparoitiin ensimmäinen Martti Salosen rata. Varoin vähän liikaakin Hyviksen vireen nousua ja homma meni aivan pelleilyksi. Toisella radalla ohjasin varomatta ja johan toimi! Kisakirjaan tupsahti ensimmäinen merkintä ja voitettiin koko startti. Loppupäivän, aina Hipun startteihin asti, olin aivan liekeissä 😊
Video voittoradasta.

Hipun kanssa kamppailtiin taas juoksu-aan kanssa. Kannoin sen kainalossa roiskaisun jälkeen pois. Molemmilta agilityradoilta. Molemmilta. Ja pois lähdettiin mieli maassa. 

Käytiin heti sunnuntaina treenaamassa aata ja se toimi yhtä toistoa lukuunottamatta loistavasti. Arkiritarini on koittanut valaa minuun uskoa, että aa alkaa kyllä taas toimia myös kisoissa. Toivon kovasti että hän on oikeassa.

Niin paljon on tapahtunut kahdessa vuodessa

Hurjaa, niin hurjaa, miten isosti asiat muuttuvat kahdessa vuodessa. Kuitenkaan arkea eläessä sitä muutosta ei oikein edes huomaa. Jos kaksi vuotta sitten Hippu nousi kolmosiin, niin nyt se kisasi jo maajoukkuekarsintojen finaalissa! Olen niin ylpeä, että päästiin sinne asti, mutta nälkä kisoista jäi ja nyt tähdätään vielä kovemmalle tasolle.

Kaksi vuotta sitten en olisi uskaltanut moisesta edes haaveilla. Ajattelin kyllä, että me vielä joskus startataan SM-kisoissa, mutta sen ihmeempiä tavoitteita ei vielä ollut. Ollaan me kyllä omistauduttu asialle ja töitä tehty, mutta silti 🙂

Hipulla oli viime kaudella nollaprosentti 73%, mikä oli noin 10% enemmän kuin edellisenä vuonna. Nyt olemme romuttaneet tuon prosentin oikein huolella, sillä talven aikana treenattu juoksu-aa pääsi hajoamaan, kun Hippu loikkasikin aa:lta tilanteessa, jossa en  voinut suoritusta korjata. Ja sehän oppii nopeasti. Niinpä me nyt uhraamme kisoja siihen saakka, että aa toimii taas myös kisavireessä. Ja nolliahan ei tällä meiningillä kerätä – lyhyessä juoksussa. Toivotaan, että tilanne normalisoituisi pian.

Tässä Hipun paras rata maajoukkuekarsinnoista. Olen todella ylpeä pienestä raketistani 🙂

Hyvis taas on aloittanut kisauransa. Se on todella huvittava ihan kaikessa tekemisessään. Se on eksoottinen miksaus äärimmäisen korkeaa työmoraalia ja lapsellisuutta, mikä tekee sen etenemisestä vähän hassua 🙂 Mutta nautin joka ikisestä metristä, jonka sen kanssa radalla etenemme. Se on oppinut kaiken nopeasti ja vaikka olemme tehneet aika vähän, se on silti jo hurjan taitava <3.

Ja minä. Kyllä minäkin olen siinä sivussa kehittynyt 🙂 Tämä harrastus on niin kiehtova, että olen todella onnellinen, että minulla on kaksi hyvää koiraa, joiden kanssa treenata ja kisata. Ne mahdollistavat sen, että voin kehittää omia taitojani sata (tai kaksisataa) lasissa. Myös kouluttaminen on osoittautunut kantavaksi voimaksi omassa kehittymisessä ja sitä olenkin tehnyt siitä saakka, kun ensimmäisen koulutusohjaajakurssin kävin.

Ensi kaudella treenaamme molempien koirien kanssa aluevalmennuksessa ja sitä odotan kovasti 🙂

Kisakauden karkeloita kootusti

Hippu ja HyvisEnsimmäinen kesälomapätkäni rävähti käyntiin tuplanollalla Jyväskylän iltakisoissa kesäkuussa. Toisen kesäloman aikana olisi meininki kalastaa hauen ja kuhan lisäksi se viimoinen 2. luokan LUVA.

Varkaudesta saimme Salme Mujusen radoilta saaliiksi vitosen ja hylyn, tosin tuo hyllyrata oli ehdottomasti paras, mitä olemme kisoissa koskaan tehneet. Ohjaajan tumpelo vaan ohjasi koiran linjan takaakiertoon, kun aita oli tarkoitus hypätä simppelisti suoraan. Radat olivat todella mukavat ja samaten fiilis rataa suorittaessa ja sen jälkeen, ohjaajan virheistä huolimatta 🙂

Mikkelin radat vetivät leuan rintaan jo ratoihin tutustuttaessa. Meille niissä oli vielä liian paljon kikkuroita ja saimmekin kaksi ankeaa hyllyrataa. Ekalla radalla minulle tuli linjausvirhe, kun persjättö aidan ja renkaan välissä veti koiran hyppäämään seuraavan esteen edestä, eikä takaakiertona, kuten piti. Olisi pitänyt joko linjata eri tavalla tai juosta kovempaa, jotta olisi ehtinyt pelastaa tilanteen. Toisella radalla koira varasti A:lta ja kas, ohjaaja ei ehtinytkään seuraavaan tilanteeseen suunnitellusti ja koira sujahti putken väärään päähän. No, ainakin se hakeutuu itse esteille ja hyvähän se on.

Otetaan tämä ensimakuna tulevasta kuninkuusluokasta ja toisaalta onnistumisena, sillä tein saksalaisen ekaa kertaa kisaradalla ja vielä sujuvasti. Se, mikä menee taas vahvistuslistalle on lähdössä pysyminen ja samoin kontaktilla lähtöluvan odottaminen korkeassa vireessä. Ja ohjaaja treenaa keskittymistä, rytmitystä ja juoksua.


Hyvis alias Hyyppä Ihana Hammaspusu Oksanen on ollut käsittämätön kisaturisti. Matkat se kellii selällään umpiunessa ja sen olemassaolon huomaa vain säännöllisestä pierun löyhähdyksestä. Kisapaikalla se pörrää, kuin konkari ja nautiskelee saamastaan huomiosta (jokunen henkilö on pysähtynyt juttelemaan ja rapsuttelemaan).

Tajuan yhä paremmin, kuinka onnekkaita olemme, kun saimme pennun juuri Tronicilta. Ihmisten reaktio kennelin kuultuaan kertoo omaa hyvää tarinaansa ja niin myös tuo rakas villapylly, joka ilahduttaa meitä jatkuvasti luonteellaan. Myös kasvattajan tuki on totta, eikä ole jäänyt pelkäksi puheeksi. Arvostan 🙂

Hyvis on aloittanut poikani kanssa koirafrisbeen. En tiedä, mistä innostus on lähtenyt, sillä meillä ei ole ollut mitään kosketuspintaa lajiin. Ja tavoite lapsellani on vaatimattomasti päästä maailmanmestaruuskisoihin 🙂 Sekä koira, että poika nauttivat lajista, joten menköön, mutta toki varovasti edeten pennun kanssa. Ihana saada perheeseen toinenkin koiraharrastaja 🙂

Hyviksen positiivisuushaaste

20140609-140000.jpg

  1. Maistoin kissankakkaa ja tykkäsin! Sitä oli kiva myös levitellä tassuilla eri puolille lattiaa.
  2. Pääsin isännän rappusten eteen tekemän verkkoaidan yli! Jee, minua ei pidättele mikään (mutta kylläpä ne taas yrittää) 🙂
  3. Olen ryhtynyt viidakkoseikkailijaksi ja viidakko löytyy kätevästi ihan täältä kotoa. Siellä sellaiset kuin pionit ja muut liaanit heiluu hienosti, kun harjoittelen loikkasia.

Haastan mukaan kaikki ikäiseni suuret seikkailijat!

<3 Hyvis <3 tuli taloon :)

20140608-123113.jpg
Pieni (lue iso, mutta nuori) puuhanallemme saapui torstaina 🙂 Hyvis (Tronic Yin) on lievästi ilmaistuna hazardi houdini ja erittäin ehtiväinen. Toisaalta se onkin sitten maailman hyväntahtoisin pentunen ❤

Koska elo Hipun kanssa oli erityisesti ensimmäiset 2 vuotta todella haastavaa erilaisten pelkojen ja huonohermoisuuden vuoksi, olin suunnitellut Hyviksen pentuaikaa erittäin tarkasti. Siitä huolimatta olen saanut huomata, että kaikkea ei osaa ennakoida. Perjantaina Hyvistä purtiin :/ Purija irrotti vasta, kun nostin sen niskasta pois.

Puremasta jäi vatsan seudulle jälkiä, mutta enemmän olin (ja olen) huolissani jääkö tapahtuneesta pysyvä pelko. Illaksi saimme onneksi paikalle turvallisen koiran ja sen kanssa Hyvis oli tilanteeseen nähden hyvin reipas. Ainoastaan takaa-ajotilanteissa se vähän pelkäsi, joten käänsimme takaa-ajon roolit aina nopeasti toisin päin ja Hyvis pinkoi häntä pystyssä takaa-ajajana 🙂 Lauantaina nähtiin jo toinen turvallinen koira ja taas alkuvarovaisuuden jälkeen Hyvis oli reipas. Olen toiveikas, että jos saadaan noita hyviä kokemuksia nyt paljon niin pelkoa ei jäisi. Toivotaan.

Kuvittelin, että meidän erittäin hitaasti ja vain valikoiduille koirille lämpenevä Hippusemme tarvitsisi useita viikkoja aikaa pentuun totutteluun. Se tarvitsi kolme päivää 🙂 Eilen iltahepulin aikaan Hoot alkoivat ensin takaa-ajoleikkiin ja lopulta painimaan 🙂 Molemmat olivat huomattavan iloisia tapahtuneesta ja nujuaminen jatkui varhain aamulla. Taas Hippu yllätti positiivisesti

O niin kuin oivallus x 4

20140602-163925.jpg
Viime viikolla olin Vitikaisen valmennuksen jälkeen aivan liekeissä ahaa-elämyksistä. Ihan niin kuin olisi ollut lapsi, joka on juuri oppinut ajamaan polkupyörällä. Tai paremminkin yksipyöräisellä temppupyörällä.

Rata oli nimeltään oikku, tosin hianosti italiaksi. Kotona arvelin, ettemme moisesta edes selviytyisi. Radan alussa tehtiin neljä takaakiertopersjättöä ja radassa riitti mutkaa ja kieputusta. Lopussa taisi olla viisikin valssia peräjälkeen. Ohjaukset oli pakko tehdä rohkeasti kaukaa, sillä esteille saattaminen olisi heti koitunut kohtaloksi seuraavalla esteellä.

Oivalluksia tuli yksi toisensa jälkeen ja Tiia osasi havainnollistaa ja kertoa asiat tuttuun tapaansa niin, että oppi meni perille. Tästä ei oltaisi viel
helmikuussa mitenkään selvitty, mutta nytpä selvittiin 🙂
Video yhdestä ensimmäisistä yrityksistä.

Läksylista:

  • Takaakiertopersjätöt juoksemalla. Ei jäädä suhimaan kädellä vaan juostaa linja niin, että koira joutuu takaakiertoon. Ja juoksu jatkuu heti, jotta persjättö ei myöhästy.
  • Överikepit. Keppejä aloitettava harjoittelemaan niin, että heti keppien jälkeen on esim. putki poikittain, A tai seinä, ja kepit mennään silti loppuun. Harjoitellaan etupalkalla.
  • Kääntyminen kepeillä. Valssia ei ole hyvä tehdä viimeisessä keppivälissä vaan jo kolmanneksi viimeisen kepin kohdalla käännytään, jolloin häiritsee vähemmän koiraa. Harjoitellaan etupalkalla.
  • Hirtto. Vain hyvin nopeasti, eli ei saa jäädä kiinni. Jos jää kiinni, koira lukitsee hirton suunnasta jonkin esteen ja sehän ei ole tarkoitus. Tarkoitus on vain nopesti ohittaa jokin putken pää. Hirtossa muistettava olkapää, joka suunnataan pois ohitettavasta kohteesta. Pelkkä käsi ei siis riitä.

Lisäännymme :)

Jos nyt mietit kuka meistä, niin varsinainen lisääntyjä löytyy taloutemme ulkopuolelta. Onneksemme lisääntyjän perheessä oltiin sitä mieltä, että yksi lisityistä soveltuu juuri meidän perheeseemme 🙂

Olemme koko perhe äärettömän onnellisia ja helpottuneita, sillä koiran hankinta (silloin, kun itsellä on tarkat kriteerit) on melkoisen vaikeaa. Olemme käyneet katsomassa useita emäkoiria ja kun vihdoin löysimme mieleisen, pentueeseen syntyikin vain yksi narttu. Ja se jäi kasvattajalle. Tässä kohtaa meinasi jo hiukan masentaa.

Mutta sitten kaikki taivaankappaleet loksahtivatkin kohdalleen. Oli uskomaton fiilis, kun vaan tiesi, ettei halua enää etsiä muualta. ”Täältä se löytyy nyt tai seuraavasta pentueesta, tai sitä seuraavasta, mutta täältä.” Ja kasvattaja soittikin ilouutisen paljon nopeammin, kuin osaa edes haaveilla. Sellaisen puhelun jälkeen on kuulkaa poskilihakset maitohapoilla 🙂

Ihana äitienpäivälahja: nolla ja luokkanousu!

Nyt olen niin onnellinen ettei mitään rajaa. Päätin aamulla, että vedämme tämän päiväiset kisat varmasti, ei oteta riskejä ja keskitytään vaan puhtaaseen suoritukseen. Ja kuinka kävikään: nolla, voitto ja luokkanousu. Että näin 🙂

Toinen rata olikin sitten kakkosissa. Sekin meni alusta sujuvasti, mutta pieni rytmitysvirheeni aiheutti Hipun pujahtamisen putkeen väärästä päästä ja siksi hylsyn. Ei haittaa.

Ehkä voittoakin hienompaa on, että isäntä, jonka olen tuntenut 18 vuotta, yllätti minut ihan täysin. Hän totesi, että tänään kisoja seuratessa pieni agilitykärpänen tuli ja puraisi. Hänkin haluaa kokeilla. What!?! Voin sanoa, että en olisi yllättynyt enempää, jos arvon herra olisi ilmoittanut lähtevänsä ensi viikolla Siperiaan maalaamaan graffiteja uudelleen syntyneen Picasson kanssa. Mutta olen ilmoituksesta onnellinen 🙂

Onnellinen olen myös siitä, että seurakaverit napsivat palkintoja aivan upeasti melkein luokassa kuin luokassa. Hyvä JAT 🙂

Uusia ohjauskuvioita innovoimassa

20140507-164431.jpg

Neljän tunnin yöunet ja agilityvalmennus on aika höntti yhdistelmä. Kokeilin sitä viime maanantaina Vitikaisen Tiian valmennuksessa ja voin sanoa, että ohjaajan keskittymiskyky on lajissa aika olennainen. Siis olisi.

Univajeen ansioista oli todella vaikeaa muistaa ennalta opeteltua rataa. Oli vaikea muistaa, mitä ohjausta missäkin piti käyttää ja jopa kuinka ohjaukset tehtiin. Niin ja mikä helkutti se minun koirani nimikään nyt oli.

Saavutin kuitenkin jotain uskomatonta, sillä onnistuin ohjaamaan koirani hyppäämään aidan yli ja suoraan jalkojeni välistä. Kanssatreenaajien ja valmentajan hihitys oli hysteeristä joten muutaman henkilön ikää tuli sentään pidennettyä 🙂

Sunnuntaina oli myös Kim Kurkisen valmennus, viimeinen tähän tietoon. Puolen vuoden aikana on tullut kyllä aika kivasti edistyttyä ja suureksi osaksi Kimin neuvojen ansiosta. Lisäksi hän on tuonut meille ohjaajille juoksutekniikkaharjoittelua, mikä on ollut aika silmiä avaavaa. Haluan kehittää juoksutekniikkaani vaikka Tiian mukaan juoksenkin kuin gaselli (ja hyvä niin, että ehdin säheltääkin välillä).

Meidän on nyt pakko alkaa rajoittaa treenaamista. Kun viiden päivän sisään on kisat ja kolmet treenit, niin on painettava jarrua. Hippu kyllä jaksaisi, mutta haluan koirani kestävän myös fyysisesti kunnossa. Nyt ollaankin humputeltu viikko metsissä ja mukavaa sekin on ollut.

20140507-164342.jpg

20140507-164508.jpg

20140507-164539.jpg

%d bloggers like this: