Takaaleikkaus sujuu kuin valssi

Agilityn jatko A on kohta käyty. Taas meillä on vähän taitavammat tassut. Tällä kertaa testasimme kolmea läpikäytyä ohjaustekniikkaa samalla radalla ja pakko todeta, että minusta on tultava nopeampi.

Kolmen esteen rata koostui muurista, aidasta ja putkesta. Muurin ja aidan välissä vaihdettiin ohjauspuoli ensin valssilla, sitten takaaleikkauksella ja kolmannella kerralla persjätöllä (tuttujen kesken mäkelä). Kun jätin heti alussa Hipun paikkaan 5 metriä taakseni ja harpoin henkihieverissä kahden ensimmäisen esteen väliin, ehdin juuri ja juuri tekemään valssin. Toisella yrittämällä se pyrki suoraan putkelle, luonnollisesti valoa nopeammin, jolloin tallasin lahjakkaasti sen varpaille. Tuloksena oli varsin dramaattista kiljuntaa (koiralta), mutta onneksi mitään ei mennyt rikki.

Takaaleikkaus oli loistava. Taas koira paikkaan ja itse reilusti etumatkaan, jolloin ehdin ohjaamaan herran ajoissa aidalle. Kun sai jatkaa matkaa viivasuoraan ja ihan täysillä, ehdittiin myös putkelle samaan aikaan.

Persjättö oli kaikista hankalin. Ei auttanut pinkominen eikä pikajuoksu. En ehtinyt ajoissa esteiden väliin. Ja minä en ole ihmiseksi hidas.

Ohjaustekniikat vaativat vielä kovasti hiomista, mutta joka kerta lähden treeneistä polleana. Koirani syttyy tähän lajiin ja se näkyy. Tämä sheltiäippä on ylpeä 🙂

Advertisement

Tempur-tyyny

Isännän mukaan Gandalf the cat on luonteeltaan, kuin uudelleen syntynyt Jeesus. Ja niin se onkin. Kaikkea se rakastaa ja kaiken se kestää. Se on Hipun hoivaisä ja Kimpon (ja isännän) paras ystävä. Ihan käsittämätön aarre, joka onneksi valitsi juuri meidät. Kiitos vielä kerran Keskisuomen eläinsuojeluyhdistykselle. Teidän kovan työnne ansiosta näitä aarteita pelastuu 🙂

 

Shetlanninnoutaja

Yhtä lukuunottamatta kaikki Hippua edeltävät koirani ovat olleet ”noutajia”. Ne ovat kantaneet suussaan kaikkea mahdollista (=mahdollisimman ällöttävää) kuolleista oravista sukulaisten tekohampaisiin, mutta noutaminen ei ole ollut niillä verissä. Ne ovat olleet viejiä: pari kultaistaviejää ja yksi novascotianviejä.

Kuin kohtalon oikkuna ensimmäinen paimenkoirani on intopinkeä noutaja. Se hakee mitä vaan käskyllä ”tuo pallo”. Ja ihan kuinka monta kertaa tahansa. Treenaan heittolihaksiani säännöllisesti, mutta silti väsyn ennen Hippua. Onneksi shetlanninnoutajamme on kouluttanut koko perheemme heittäjän virkaan.

Mietin, että noutajiin kannattaisi varmaan risteyttää tätä pientä monitoimirotua. Noutajakasvattajat ovat varmasti tismalleen samaa mieltä 🙂

Viisi testattua tapaa suostutella mies lemmikin hankintaan

Minulle iskee säännöllisin väliajoin voimakas pentukuume ja mieheni on kouluttautunut lemmikin hankinnan vastustamisen lisensiaatiksi. En kuitenkaan luovuta, vaan aina olen keksinyt keinot. Tässä muutama vinkki, joiden avulla vastarinnan voi kyykyttää.

1. Väsytä. Esittele joka ilta vähintään kolme hylättyä koiraa ja esittele yksityiskohtaista pohdintaa eri rotujen ominaisuuksista. Muista aina pyytää ”mielipide”. Jossain vaiheessa mies ei enää kertakaikkiaan jaksa kuunnella, vaan arvelee pääsevänsä vähemmällä antaessaan periksi. Toista seuraavan lemmikin kohdalla. Prosessiin kuluva aika pitenee, mutta se kuuluu kuvioon. Älä luovuta.
2. Hanki rikostovereita (lapsia). Ensimmäisten parin lemmikin kohdalla saattaa riittää yksikin periksiantamaton vinkuja, mutta jo kolmannen kohdalla ääniä on hyvä olla useampia. Kannattaa ennakoida, sillä parivuotias ei pysty riskaamaan tavoitteellisesti päivästä toiseen, vaan keskittymistä häiritsevät kaikenmaailman muumit ja muurahaiset. 8-vuotias on jo sitkeä vinkumaattori ja suureksi avuksi lemmikinhankintaprojektissa.
3. Luo mittasuhteita. Jos tähtäät kissan hankintaan, aloita keskustelut pyytämällä koiraa. Vasta-argumentti on todennäköisesti se, että se on liian vaativa. Kun olet väittänyt vastaan sopivan kauan, voit ”antaa periksi järjen äänelle” ja ehdottaa tyytymistä helpompaan vaihtoehtoon (kissaan). Jos taas haluat koiraa, suosittelen keskustelun aloittamista hevosesta tai vaikkapa koirasudesta. Tämän metodin plussana on miehen tunne järjen voitosta.
4. Lahjo. Kannattaa pysytellä minimissä, jotta lahjonnan jälkeen jää varaa lemmikkiin. Toiseksi, miehen totuttaminen kovin suuriin lahjuksiin aiheuttaa ongelmia seuraavien lemmikkihankintojen kanssa. Riskinä on, että hän alkaa johtaa peliä ja asettaa lahjusvaatimukset kohtuuttomiksi.
5. Kilauta kaverille. Kun syntymäpäiväsi lähestyy, voit sopia pehmeästä paketista ystäväsi kanssa. Itse olen kerran vienyt kissanpennun sovitusti 18-vuotislahjaksi. Oma kokeiluni meni putkeen, mutta miehen kanssa tähän metodiin liittyy niin paljon riskejä, että en suosittele sitä. Pahimmassa tapauksessa saat täyden vapauden painua pippuripuutarhaan ja hankkia ihan mitä haluat ja milloin haluat.

Mitä tulee uhkailuun ja kiristykseen, niitä en ole halunnut kokeilla. Lisävinkkejä kyllä kaipaisin juuri nyt itsekin kipeästi 🙂