Reviiri

Karvassa vara parempi.

Kuukausittaiset arkistot: huhtikuu 2013

Shetlantilainen hot dog radalla

Ah.Suupieleni meinasivat revetä eilen agility-treenien jälkeen. Onneksi eivät revenneet, sillä en halua näyttää jokerilta. Mutta koirani oli siis aivan liekeissä JA samaan aikaan kuunteli minua äärettömän tarkasti. Siis yhtä aikaa!!! Hippu on hot dog, kun se pääsee radalle. Juuri sellainen, joka riskaa ja kuumenee jo ennen kuin suoritus alkaa. Ja suorituksen aikana silmät palavat ja vauhti on sellainen, ettei täti-ihminen pysy perässä. Siis aika täydellinen agility-koira.

Lyhyestä virsi kaunis. Alla eilinen rata.
Agilityharjoitus 15.4.2013

Onko koiran omistamisessa mitään järkeä? Entä kahden?

Taimitarhan Laku alias Hippu - järkisyitä koiran omistamiseenEi.

Lyhin blogikirjoitus ikinä. Mutta miksi hemmetissä kaiken pitäisi perustua järkeen? Jostain syystä puolisoni on sitä laatua, että minun on kuitenkin pakko runoilla näitä järkisyitä.

Järkisyitä koiran omistamiseen

  • Opettaa lapsille vastuuta.
  • Madaltaa verenpainetta (silittäminen).
  • Kasvattaa kuntoa (lenkkeily).
  • Parantaa vastustuskykyä (tassuissa kantautuvat pöpöt ja ulkoilu).
  • Tekee vaimosta onnellisen (happy wife, happy life).
  • On nätti (Järkisyy? Epätoivoista…).

Nyt kun pohjustan toisen koiran hankintaa, on pakko panostaa lisää satuiluun. Paha kyllä, noihin ylläoleviin tarvitaan oikeasti vain yksi koira. ARGHarghARGH. Tähän tarvitaan jo luovuutta.

Järkisyitä hankkia toinen koira

  • Koiralle olisi hyväksi, että sillä olisi kaveri (tyrmäys: no onhan meillä kissat ja onhan noita koiria naapureissakin).
  • Koira saisi vielä enemmän liikuntaa (tyrmäys: se ei tartte enempää liikuntaa).
  • Tuplasti vastuuta lapsille (ja pssst, aikuisille).
  • Tuplasti matalampi verenpaine???
  • Kaksi koiraa = tuplasti vastustuskykyä, right?
  • Tulisi oikeastaan säästöä, kun kisareissulla voisi osallistua kahdella koiralla. Bensaa menisi puolet vähemmän/koira.
  • Saisi tuplasti harjoitusta, kun treenaisi kahden koiran kanssa.
  • Vaimo olisi vieläkin onnellisempi.
  • Tuplasti nättiä. Suorastaan häikäisevää.

EI, EI ja vielä kerran EI. Tämä touhu vaan EI kerta kaikkiaan perustu järkeen. Se lähtee ihan syvältä, nimittäin sydämestä.

Jyväskylä nesteetön rally 6.-7.4.2013

Hippu, Taimitarhan Laku, rally-toko, Jyväskylä 6.-7.4.2013

Viikonlopullinen rally-tokoa on nyt takana. Vakuutan olevani viisaampi kuin perjantaina. Ja on meille ilmestynyt pari uutta pyttyäkin 🙂

Rally-toko korostaa positiivisuutta ja iloista yhteistyötä koiran ja ohjaajan välillä. Tästä syystä haaveilen siitä, että laji leviäisi ja täyttäisi maan. Tällä hetkellä Keski-Suomessa rally-tokoa taitaa kouluttaa vain Taitavat Tassut ja Muuramen seudun kennelkerho, ja kisoja järjestetään harvakseltaan. Viikonlopun perusteella toiminta on kuitenkin kovasti aktivoitumassa ja meillä Keski-Suomessakin alkaa olla aineksia saada koiria kaikkiin luokkiin aivan lähitulevaisuudessa 🙂

Osallistuimme Hipun kanssa molempina päivinä avoimeen luokkaan. Lauantaina Hippu ei ollut oma sähäkkä itsensä vaan hyvin poissaoleva. Hihkuin hiki päässä ja tuskan voimalla Hippu raahautui radan läpi. Tuloksena vain 74 pistettä, mutta se riitti ihmeen kaupalla 2. sijaan. Tajusin, kuinka mielettömän suuri merkitys koiran energiatasolla on ja kuinka ihanaa on se, että KOIRA haluaa pitää kontaktin.

Sunnuntaina Hippu oli normaali!!! Jo pelkkä koiran energiatason palautuminen ilahdutti allekirjoittanutta älyttömästi. Rata mentiin sulavasti ja pisteitä tuli kokonaiset 91. Kolmas sija tuntui ansaitulta ja kasvojen leveys hymyn kohdalta laajeni pari tuumaa. Tässä suorituksemme:

Rally-toko avoin luokka Jyväskylä huhtikuu 2013

Toimimme molempina päivinä myös nollakoirana voittajaluokassa, eli olimme käytösruudussa, kun kilpaileva koirakko teki rataa. Kun kilpailija meni käytösruutuun, me sähelsimme radalla. Ihan pari asiaa pitää opetella ennen voittajaluokan ensimmäistä oikeaa starttia. Hippu sai kuitenkin kehuja ja siitä tulee kuulemma loistava kisakoira 🙂 Uh, olen ylpeä 🙂

Kilpailujen aikana opin monen monta läksyä. Ennen kaikkea osaan arvostaa koirani työskentelymotivaatiota entistä enemmän. Hippu on kuin Eka-vekaran tasku. Sen naurettavan pieneen kuoreen mahtuu suunnattoman tarmokas työskentelijä ❤ Arvostan myös aivan mielettömästi sitä porukkaa, joka tekee töitä tämän hienon lajin eteen!

Niin ja pakko myöntää, että oli näissä rallyissä nestettäkin -kahvia.

Kuvia kisoista

Miten pakastepurkin kansi, sinitarra ja pehmeä juusto liittyvät agilityyn?

Olen aivan otettu kouluttajamme Virpi Ropposen kekseliäisyydestä. Hippu on mennyt keinun jo muutamia kertoja ihan itse ja täysin pelotta. Nyt se jostain syystä ei enää halunnutkaan lähellekään koko estettä. Virpi kaivoi repustaan pakastepurkin kannen, sinitarraklöntin ja pehmeää tuorejustomaista juustoa. Hän länttäsi juustoa pakastepurkin litteälle kannelle. Kannen hän kiinnitti sinitarralla aivan keinun loppupäähän.

Teimme muutamia toistoja niin, että houkuttelin Hipun ensin keinun alkuun ja puolivälissä palkkasin kädestä. Sitten se siirtyikin jo juuston tuoksun imussa keinun loppuun ja nautti gourmet-eväänsä rauhassa. Jännä miten ruoka poistaa pelon 🙂

Tuon Virpin niksin mahtavuus on siinä, että

  1. herkku ei pompi mihinkään keinun heiluessa
  2. koira pysähtyy juuri oikeaan kohtaan
  3. herkun syöminen vaatii vähän vaivaa ja aikaa (sitä ei voi vain napata ja sitten kiiruhtaa äkkiä pois)

Uskon, että lajiin (ja koiramaailmaan yleensäkin) on olemassa paljonkin tällaisia pieniä elämää helpottavia niksejä, joita ei ehkä laajalti tunneta. Vai onko? Niksejä anyone?

Valssit selkäytimeen, lisää vauhtia ja paineistus pois!

Reviiri valssiharjoitus

Meillä on nyt tavoitteena saada valssi selkäytimeen, tai ainakin lihasmuistiin. Treenattiin viikko sitten vastaanottovalssia ja ennakoivaa valssia, niin, että näitä kiemuroita tehtiin useampia putkeen. Tuossa lihasmuistiin junnaamisessa on itua, sillä homma alkaa pikkuhiljaa sujumaan!

Toisen harjoituksen aikana pyrimme saamaan koiriin lisää ruutia. Rakensimme vauhtiradan, joka koostui aidoista, putkesta, muurista ja pöydästä. Melkoisista kiihdytysajoista olikin kyse 🙂 Pöydälle saavuttaessa jarrujen kanssa oli haastetta, mutta haasteet selätettiin.

Reviiri vauhtiharjoitusLopuksi menimme kontakteja yksittäisinä esteinä. Hippu on aina mennyt mielellään puomin ja A:n, mutta kouluttaja toivoi, että sen sijaan, että Hippu pysähtyisi jollekin epämääräiselle alueelle esteiden lopussa, se pysähtyisi niin, etä takatassut ovat esteellä ja etutassut maassa. Tätä harjoitellessa tuli esiin, ettei koiran ylle saa kumartua palkatessa. Jos näin tekee, koira paineistuu (ainakin herkempi yksilö). Kun pidin ruotoni pystyssä palkkauksen aikana, niin kaikki sujui loistavasti (ei sillä, että huonosti olisi ennenkään mennyt, mutta ero oli silti huomattava). Onni on tarkkasilmäinen kouluttaja 🙂

%d bloggaajaa tykkää tästä: