Reviiri

Karvassa vara parempi.

Miten pakastepurkin kansi, sinitarra ja pehmeä juusto liittyvät agilityyn?

Olen aivan otettu kouluttajamme Virpi Ropposen kekseliäisyydestä. Hippu on mennyt keinun jo muutamia kertoja ihan itse ja täysin pelotta. Nyt se jostain syystä ei enää halunnutkaan lähellekään koko estettä. Virpi kaivoi repustaan pakastepurkin kannen, sinitarraklöntin ja pehmeää tuorejustomaista juustoa. Hän länttäsi juustoa pakastepurkin litteälle kannelle. Kannen hän kiinnitti sinitarralla aivan keinun loppupäähän.

Teimme muutamia toistoja niin, että houkuttelin Hipun ensin keinun alkuun ja puolivälissä palkkasin kädestä. Sitten se siirtyikin jo juuston tuoksun imussa keinun loppuun ja nautti gourmet-eväänsä rauhassa. Jännä miten ruoka poistaa pelon 🙂

Tuon Virpin niksin mahtavuus on siinä, että

  1. herkku ei pompi mihinkään keinun heiluessa
  2. koira pysähtyy juuri oikeaan kohtaan
  3. herkun syöminen vaatii vähän vaivaa ja aikaa (sitä ei voi vain napata ja sitten kiiruhtaa äkkiä pois)

Uskon, että lajiin (ja koiramaailmaan yleensäkin) on olemassa paljonkin tällaisia pieniä elämää helpottavia niksejä, joita ei ehkä laajalti tunneta. Vai onko? Niksejä anyone?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: