Sota toisen koiran hankkimisen suhteen jatkuu mielenkiintoisena

Nyt on kuulkaas jonkinlainen tikahtumisvaara. Mieheni laati kirjoituksiini Onko koiran omistamisessa mitään järkeä? Entä kahden? ja Viisi testattua tapaa suostutella mies lemmikin hankintaan vastineeksi videon. Video löytyy täältä. Ja olen sitten varoittanut. Itseltäni roiskui vedet silmistä ja nauru muuttui äänettömän pihinän ja hirnumisen sekoitukseksi vastinetta katsoessani. Olen ylpeä miehestäni!

Tämä juupas-eipäs -väittely toisen koiran ottamisen suhteen on oikeastaan aika viihdyttävää (ja turhauttavaa). Tuo suuri vastustajakin lepertelee Hipulle suu törröllään ihan jatkuvasti. Olkoonkin, että hän käyttää sanoja ”inhottava”, ”ällöttävä” ja ”kakkiainen”, Hipun onnellinen ilme ja vinhasti puolelta toiselle heiluva takapuoli paljastavat asian todellisen puolen 🙂

Advertisement

Rally-tokossa nousu voittajaluokkaan!

Kun vapaapäivän aamuna kello soi kukonlaulun aikaan, sitä miettii onko harrastamisessa päätä tai häntää. Vettä tuli taivaalta kuin Esterin peräpäästä ja väsymys jyskytti ohimoilla. Mutta reissuun lähdettiin. Onneksi.

Koirakoutsin kilpailuissa oli tuomarina Tiia Hämäläinen. Hippu sijoittui avoimessa luokassa 93 pisteellä kolmanneksi! Samalla nousimme voittajaluokkaan 🙂 Olen edelleen kuin Hymiö ja Elastinen potenssiin viisi 🙂

Suurin virhe tuli houkutuksella, jossa oli pieni pinkki vinkupossu. Se oli niin kiehtova, että olihan se käytävä katsomassa. Itsekin olisin halunnut vilkaista, mutta maltoin mieleni.

Harjoituksissa olen lähiaikoina saanut kaksi loistavaa vinkkiä, molemmat tällä kertaa Minna Hillebrandilta:

1. Tee käännökset ja pysähdykset hiukan hitaammin, että koira ehtii reagoida, eikä esimerkiksi pysähdyksissä istu vähän eteen ja joudu korjaamaan taaksepäin.
2. Muista treeneissä palkita koiraa usein myös kylttien väleillä. Näin koira ei tsemppaa pelkästään kylttien kohdalla vaan myös niiden välissä. Tämä neuvo tuli kisasuorituksen jälkeen, mutta osui ja upposi. Itse olen jättänyt tuon välissä palkkauksen melkein kokonaan ja se muuten näkyy.

Uusien kokemusten jälkeen on taas todettava, että on siinä harrastamisessa pää ja häntä -ja kaupan päälle neljä pientä tassua ❤

Putkeen pimeästä kulmasta, mutta minne sitten?

Oletko ajatellut mitä koira miettii, kun se on putkessa? Suunnitteleeko se jo etukäteen sitä, mihin suuntaan se lähtee, kun putki loppuu ja maailma taas avartuu? Eikö olisi älyttömän kätevää, jos se tietäisi jo hyvissä ajoin mihin suuntaan rata jatkuu?

No olisihan se. Ennen luulin, että koira ohjautuu tuolloin puhtaasti omistajan hihkumisen perusteella. Kuulin kuitenkin huomattavasti paremman vinkin siihen, kuinka koiralle voi vihjata jo putkeen lähetettäessä mihin suuntaan sen pitää putken jälkeen nenänsä kääntää. Salaisuus on metrisääntö ja se pätee silloin, kun koira lähetetään putkeen pimeästä kulmasta.

Kun putkea lähestytään pimeän kulman suunnalta, ulostulosuunnan määrää se, onko se lähetetty putkeen kauempaa kuin metriä ennen putken suuta vai vasta lähempää. Jos toivoo, että koira jatkaa putken jälkeen suoraan eteenpäin, lähetys tulisi tehdä läheltä putken suuta. Jos taas halutaan, että koira kurvaa putkelta ulospäin, lähetys tehdään kauempaa. Jotenkin nuo karvakorvat tekevät lähetyskohdan perusteella päätelmänsä. Tämä on eläimillä testattu.

Teimme toisella kertaa myös rataa (kuvassa alla), jossa metrisääntö oli koetuksella. Ja toimi. Minulle tuli uutena vinkkinä myös se, että putkeen lähetettäessä ohjaajan rintamasuunnan tulisi olla putken suuntaiseksi. Väärä rintamasuunta selvisi, kun koirani hyppäsi putken yli. Tiedän, olen huikean lahjakas.