Koiranomistajat pykälien pihtiotteessa

Viime aikoina olen harmitellut sitä, miten ahtaaksi elämä koiran kanssa on tehty täällä Suomessa. Viimeinen niitti oli, kun luin artikkelin siitä, kuinka Iranissa kielletään koiran ulkoilutus kokonaan. Onko tämä suuntana myös byrokratiaa ja pykäliä rakastavassa kotimaassamme?

Suomessa et saa mennä rannalle, kahviloihin, etkä oikein mihinkään koiran kanssa. Ja annapa olla, jos haluat päästää koiran irti hihnasta. Milloin olemme tulleet siihen tulokseen, että ihminen on ainut kesy olio, joka saa kulkea irti missä haluaa? Jopa metsäautotien päästä voi löytää kyltin, jossa kehotetaan pitämään koirat kytkettyinä (myönnän, en ehkä totellut). Kuitenkin, jotta koira voisi hyvin, sen tulisi saada juosta vapaana usein, mieluummin päivittäin.

Läheisen metsälammen rannalla olevaan koirakieltoseinään (aivan, ei kyltti vaan kokonainen aiheelle omistettu seinä) on tulostettu kaikki lakitekstit, jotka liittyvät kiinnipitoon ja koirien tuomiseen rannoille. Sen lisäksi seinälle on jaettu viisauden sanoja siitä, kuinka koiran kiinnipito onkin itse asiassa koiran etu. Irti ollessaanhan se kiirehtii etsimään lähimmän liikkuvan auton ja tähtää sen eteen. Väitän, että koirilla on kuitenkin enemmän elämänhaluja kuin keskivertosuomalaisella.

On paljon rotuja, jotka pysyvät luonnostaan omistajaan liimattuina ja yksilöitä, jotka vaan on koulutettu hyvin hallittaviksi. Mielestäni tällaisia koiria voi pitää irti melkein missä vain. Sen lisäksi olisi kaikkien etu, että koiria voisi ottaa rannoille ja ulkona oleviin kahviloihin ja ravintoloihin.

Kuka tahansa Keski-Euroopassa piipahtanut on nähnyt, kuinka luontevasti koirat julkisilla paikoilla siellä käyttäytyvät. No, ne ovat saaneet harjoitusta! Niille isännän tai emännän kanssa kahvilassa istuminen on arkipäivää. Lisäksi väitän, että koiriin, ja eläimiin yleensäkin, osattaisiin suhtautua suvaitsevaisemmin, kun niitä nähtäisiin säännöllisesti. Tuolloin saatettaisiin havaita, että ne eivät levitä maagisesti koko kansan tuhoavia tauteja, eivätkä ole edes kovin vaarallisia. Kahviloille kelpaisivat varmasti myös koiranomistajien roposet.

Voit olla kanssani eri mieltä ja asialla on varmasti monta puolta. Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että koko koiria koskeva lainsäädäntö pitäisi laatia uudelleen. Nykyinen laki on tältä osin turhaa pilkunsäätöä ja aiheuttaa erimielisyyttä koirallisten ja koirattomien välille. Suurin osa meistä koiraihmisistä ottaa joka tapauksessa muut huomioon, kerää kakat ja kytkee koiran vastaantulijan kohdatessaan. Piittaamattomat ovat piittaamattomia, vaikka lait laadittaisiin kuinka tiukoiksi. Sen sijaan, että koiraperheet laitetaan Iranin malliin ahtaalle, olisi parempi kaivaa maalaisjärki naftaliinista ja lisätä vielä pieni ripaus suvaitsevaisuutta päälle.

Advertisement

Ensimmäiset epikset ikinä

Keskiviikkona korkkasimme agilityuramme osallistumalla ensimmäisiin epiksiin. Olen nyt aivan liekeissä, sen verran hauskaa tuo touhu on! Hauskuuden lisäksi sijoituimme neljänsiksi, mikä oli meille aivan yli odotusten. 17 esteen rata on noin 50% pidempi kuin yksikään aiemmin menemämme.

Kaksi kertaa Hippu pyyhälsi esteen ohi. Ongelmana oli, että en itse pysynyt mukana. Olen jo kauan uhonnut aloittavani pikajuoksutreenit, mutta nyt on varmaan lopetettava uhoaminen ja aloitettava toimiminen. Katsotaan kuinka käy! Vahvuus meillä taitaa olla yhteinen palo lajiin. Mennään eikä meinata, pidetään hauskaa 🙂

Takaakiertoja ja välistävetoja

Olemme viime aikoina harjoitelleet paljon välistävetoja ja takaakiertoja. Pari kuukautta sitten en edes tiennyt, mitä ne tarkoittavat, mutta nyt ne sujuvat jo suhteellisen hyvin -ainakin erillisenä harjoituksena.

Hippu kuumuu agilityssa, kuin täykkäri laukkaradalla ja se vaatiikin huomattavasti isoeleisempää tai isoäänisempää ohjausta kohdissa, joissa linja ei ole ennalta arvattavissa. Jos yrittää viittoa samalla teholla, kuin irrallisessa harjoituksessa, musta salama pyyhkii menemään, tehden omia tulkintojaan ja valiten omia reittejään. Minulla on onneksi niin iso ääni, että toimiessani yläasteella jonkinmoisessa huutosakissa, minua pyydettiin huutamaan hiljempaa. Eiköhän me siis selvitä radallakin.

Alla kaksi harjoitusta, joita olemme tehneet. Ensimmäinen on kätevä 2 in 1 treeni, jossa aidoista tehdään neliö. Neliössä voi sitten treenata sekä takaakiertoja että välistävetoja. Hipulle riittää tuossa harjoituksessa koiran puoleisen käden käyttö.

Toisessa harjoituksessa on välistäveto radalla. Siinä Hipulle ei välistävedon kohdalla enää hienovarainen viittominen riitä, vaan se tarvitsee heikoimmat kuurouttavan huomautuksen täällä. Ja tuo ääni pitää vielä ehtiä kajauttamaan tismalleen silloin, kun koira liitelee ilmassa aidan nro 4 yläpuolella.

Haastavaa, mutta hauskaa. On ihana huomata, että koirakon molemmat osaset ovat aivan liekeissä tästä lajista 🙂