Keppikesä

Kesä tuli, tai ainakin Suomen kesä, ja Hipun kanssa keskityimme keppeihin. Hippuhan ei oppinut keppejä verkkojen kanssa, ei sitten millään. Ainut mitä se oppi pitkällisten verkkotreenien kautta oli sisäänmeno. Aksakurssikaverini neuvoi minulle toisenlaisen tavan, joka onkin sopinut herra H:lle hyvin. Jätimme verkot pois ja treenasimme ensin neljällä kepillä kolme kertaa päivässä. Namit olivat suljetussa rasiassa muutama metri keppien jälkeen. Aina, kun tuli onnistuminen, naksutin viimeisten keppienvälissä ja Hippu juoksi palkkarasian luokse.  Ja harjoitus loppui siihen.

Keppejä lisättiin aina kaksi, kun edellinen määrä tuntui sujuvan varmasti. Pääsimme kahdessa viikossa kahdeksaan keppiin, mutta sitten tuli takapakkia. Se suoritti jo noita kahdeksaa keppiä nopeasti ja itsenäisesti, mutta parin päivän treenitauon jälkeen tuli muutama virhe. Hippu alkoi taas vahtaamaan minun ohjaustani, muuttui epävarmaksi, hitaaksi ja pakka meni sekaisin. Olimme ilmeisesti edenneet liian nopeasti.

Nyt tehdään taas pari päivää ihan neljällä kepillä, lisätään keppipari vasta, kun useampi päivä on tullut täydellistä suoritusta. Metodi on hyvä ja uskon, että ellei ihmeitä tapahdu, ennen elokuun loppua kepit jo sujuvat (koputan puuta).

Niin ja oltiinhan me taas epiksissäkin. Voitto tuli ja toi meille vielä lisää intoa 🙂 Video epiksistä.

Advertisement