Reviiri

Karvassa vara parempi.

Kuukausittaiset arkistot: huhtikuu 2014

Etsi kuvasta koira :)

20140423-220421.jpg

Toiset vaan on niin nopeita, ettei niitä niin vaan kännykkäkameralla ikuisteta 🙂

>

Valaistumisia Vitikaisen valmennuksessa

20140415-161716.jpg
Nyt on todistettu ihmiskokein, että Agility on energian ja valon (tai valaistuksen) lähde. Eilen töiden jälkeen sade ropisi katossa ja sohvassa oli ylimaallista vetovoimaa.

Aktiiviharrastaja ei kuitenkaan lösähtänyt, vaan raahautui talkoisiin oman seuran epiksiin ja sen jälkeen vielä Tiia Vitikaisen valmennukseen Haukkuvaaraan. Puoli kympiltä kotiin palatessa oli akut niin täynnä, että olisi voinut vetää seuraavan päivän työt samaan putkeen. Mutta ei se yhteiskunta niin toimi…

Asiasta rautakankeen. Meidän ensimmäinen Vitikaisen valmennus täytti monta mustaa aukkoa agilitytietämykseni reikäisessä kentässä. Ilokseni Tiia puuttui asioihin, joiden luulin olevan aika hyvällä mallilla, mutta joissa ammattilainen näki paljonkin parannettavaa.

Kepit
Hippu kyllä pujottelee varmasti, eikä se ole hitaimmasta päästä, mutta sen kepeissä on nähtävillä ”kujakäyttäytymistä”. Eli H tekee liian laajaa kaarta kepeillä, kun se voisi pujotella tiiviimmin ja olla siten hurjan paljon nopeampi. Mehän yritettiin keppejä alkuun nimenomaan verkoilla, mutta H ei oppinut niillä yhtään mitään. Tai ilmeisesti se oppi sen kujakäyttäytymisen. Tuohon päätettiin puuttua.

Luulin, että en voi kepeillä vielä lähteä juoksemaan koiran edelle, mutta Tiia rohkaisi kokeilemaan. Arveli, että koira yllättää minut. Yllättihän se. H alkoi vain röhkiä kovempaa, mutta jatkoi pujottelun nätisti loppuun vaikka kirmasin jo pari metriä edellä.

Takaakierto
Pois käsi- ja huuto-ohjauksesta. Käytetään enemmän liikkeen linjaa, laaseria, katsetta ja jalkoja. Ohjaus kohdistuu siivekkeen ulkoreunaan tai ohi siitä, ei mietitä niinkään estettä.

Valssit
Tämän kuvittelin olevan hanskassa, mutta se olikin vain harhaa. Minulla valssi ei valunut, mutta en ollut koko kropallani mukana kolmannessa askeleessa. Eka askel terävästi kohti ponnistuspaikkaa, toinen peruuttaen kohti seuraavaa estettä, kolmas kääntää koko homman, heebon, tyypin, sen joka ohjaa, kohti seuraavaa estettä. Näin liike rullasi jouhevammin ja ohjaus oli paremmin koiran luettavissa. Siis damn, kuinka en ollut tuota itse tajunnut?!

Valsseilla ei saatella, vaan ne tehdään hyvissä ajoin ja terävästi. Niillä vaan näytetään, että seuraavaksi tuo. Ei jäädä odottelemaan koiraa.

Neljäsosavalssia voi käyttää linjojen kertomisessa koiralle.

Linjat
Koiralle pyritään tekemään 2-3 esteen linjat valmiiksi niin, että se saa rallattaa linjoja pitkin täysillä sen enempää varmistelematta. Hippu on radalla yleensä (vireen korkeudesta riippuen) tosi kiltti ja este esteeltä ohjaaminen on siksi toiminut ihan ok. Uskon kuitenkin, että saadaan reippaasti lisää vauhtia tämän neuvon avulla.

Tiia todella osaa nähdä asioita kirkkaasti ja aivan erityisesti pilkkoa ja havainnollistaa sanottavaansa. Valmennuksen jälkeen ne muutama asia, jotka hän halusi nostaa esille, olivat todella selkeästi mielessä. Ugh, olin kokenut valaistumisen. Eikä muuten väsyttänyt yhtään. Agility on vähän niin kuin Red Bull, johon on sekoitettu tuhtia espressoa ja kourallinen kofeiinitabletteja.>

Vitosia, vitosia

Tänään noustiin Lempäälän kisojen vuoksi 5:20, mikä näin sunnuntaina tuntui lähinnä idioottimaiselta. Mutta aktiiviharrastaminen vaatii jonkin asteista mielenköyhyyttä. Onneksi reissu oli todella hauska ja saimme taas pari ”läheltäpitinollaa”, tällä kertaa vitosia.

Eka rata oli melko hidas, sillä halusin varmistaa ehjät kontaktit. Hippu toimi kuin unelma, paitsi jostain syystä epäröi yhden putkeen menon kanssa niin, että dippasi siellä nenänsä ja tuli takas. Hyvin epätyypillistä, mutta nyt kävi näin.

Toisella radalla mentiin jo vähän reippaammin, mikä kostautui kepeillä. En itse nähnyt tarkkaan, mutta seurakaverimme kertoi, että H oli jotenkin kompastunut keskellä keppejä ja rikkoi siksi rytmin. Kepit ovat Hipulla melkoisen varmat, joten jotain tällaista varmasti tapahtui. Mutta hurraa, ei ohjausvirheitä 🙂

On tää agiliito vaan kauhian kivaa. Päivän parasta antia oli se, että Hippu oli kisapaikalla aivan rento ja nautti silmin nähden touhusta. On se hyvä harrastusötökkä 🙂

Lähtö ja kontaktit suurennuslasin alla

20140404-164452.jpgMeillä keskitytään nyt (taas) vahvasti lähtötilanteen ja kontaktien treenaamiseen, tällä kertaa kovassa vireessä. Luin Bertilssonin ja Johnson Veghin kirjasta Agility Right from the Start, että kaikki pitäisi treenata alusta alkaen kovassa vireessä (toki toiminta-alueella). Kaikki pitää joka tapauksessa osata kisatilanteessa ja jos on treenannut kovassa vireessä alusta asti, homma sujuu kyllä.

Hipun vire on kisatilanteessa hyvin korkea (ja sen kuulee kuuhun asti). Vaikka se tekee normaalissa treenitilanteessa lähdöt ja kontaktit hyvin, kisatilanne vetää pakan sekaisin. Siksi menimmekin maanantaina Haukkuvaaraan epiksiin ja juostiin siellä kaksi rataa uusintoineen. Palkkasin aina kontakteille ja ellei heti onnistunut tehtiin koko esteuudestaan (ei siis enää palauteta alasmenoon, sillä siitäkin on alkanut tulla tietty opittu kuvio). Viimeisessä uusinnassa kontaktit sitten menivätkin upeasti, kovasta vireestä huolimatta. Lähdöt… No, niissä on vielä työstettävää.

Tänään mennään vielä illasta ratatreenehin, joissa edelleen sama missio, kuin epiksissä. Kyllä tämä koulutus vaatii ihan hirveästi sitkeyttä ja määrätietoisuutta, mutta ainakin vielä kuvittelen, että lopussa kiitos seisoo 🙂
>

%d bloggaajaa tykkää tästä: