Hyviksen positiivisuushaaste

1. Maistoin kissankakkaa ja tykkäsin! Sitä oli kiva myös levitellä tassuilla eri puolille lattiaa.
2. Pääsin isännän rappusten eteen tekemän verkkoaidan yli! Jee, minua ei pidättele mikään (mutta kylläpä ne taas yrittää) 🙂
3. Olen ryhtynyt viidakkoseikkailijaksi ja viidakko löytyy kätevästi ihan täältä kotoa. Siellä sellaiset kuin pionit ja muut liaanit heiluu hienosti, kun harjoittelen loikkasia.

Haastan mukaan kaikki ikäiseni suuret seikkailijat!

Advertisement

<3 Hyvis <3 tuli taloon :)

Pieni (lue iso, mutta nuori) puuhanallemme saapui torstaina 🙂 Hyvis (Tronic Yin) on lievästi ilmaistuna hazardi houdini ja erittäin ehtiväinen. Toisaalta se onkin sitten maailman hyväntahtoisin pentunen ❤

Koska elo Hipun kanssa oli erityisesti ensimmäiset 2 vuotta todella haastavaa erilaisten pelkojen ja huonohermoisuuden vuoksi, olin suunnitellut Hyviksen pentuaikaa erittäin tarkasti. Siitä huolimatta olen saanut huomata, että kaikkea ei osaa ennakoida. Perjantaina Hyvistä purtiin Purija irrotti vasta, kun nostin sen niskasta pois.

Puremasta jäi vatsan seudulle jälkiä, mutta enemmän olin (ja olen) huolissani jääkö tapahtuneesta pysyvä pelko. Illaksi saimme onneksi paikalle turvallisen koiran ja sen kanssa Hyvis oli tilanteeseen nähden hyvin reipas. Ainoastaan takaa-ajotilanteissa se vähän pelkäsi, joten käänsimme takaa-ajon roolit aina nopeasti toisin päin ja Hyvis pinkoi häntä pystyssä takaa-ajajana 🙂 Lauantaina nähtiin jo toinen turvallinen koira ja taas alkuvarovaisuuden jälkeen Hyvis oli reipas. Olen toiveikas, että jos saadaan noita hyviä kokemuksia nyt paljon niin pelkoa ei jäisi. Toivotaan.

Kuvittelin, että meidän erittäin hitaasti ja vain valikoiduille koirille lämpenevä Hippusemme tarvitsisi useita viikkoja aikaa pentuun totutteluun. Se tarvitsi kolme päivää 🙂 Eilen iltahepulin aikaan Hoot alkoivat ensin takaa-ajoleikkiin ja lopulta painimaan 🙂 Molemmat olivat huomattavan iloisia tapahtuneesta ja nujuaminen jatkui varhain aamulla. Taas Hippu yllätti positiivisesti

O niin kuin oivallus x 4

Viime viikolla olin Vitikaisen valmennuksen jälkeen aivan liekeissä ahaa-elämyksistä. Ihan niin kuin olisi ollut lapsi, joka on juuri oppinut ajamaan polkupyörällä. Tai paremminkin yksipyöräisellä temppupyörällä.

Rata oli nimeltään oikku, tosin hianosti italiaksi. Kotona arvelin, ettemme moisesta edes selviytyisi. Radan alussa tehtiin neljä takaakiertopersjättöä ja radassa riitti mutkaa ja kieputusta. Lopussa taisi olla viisikin valssia peräjälkeen. Ohjaukset oli pakko tehdä rohkeasti kaukaa, sillä esteille saattaminen olisi heti koitunut kohtaloksi seuraavalla esteellä.

Oivalluksia tuli yksi toisensa jälkeen ja Tiia osasi havainnollistaa ja kertoa asiat tuttuun tapaansa niin, että oppi meni perille. Tästä ei oltaisi viel
helmikuussa mitenkään selvitty, mutta nytpä selvittiin 🙂
Video yhdestä ensimmäisistä yrityksistä.

Läksylista:

• Takaakiertopersjätöt juoksemalla. Ei jäädä suhimaan kädellä vaan juostaa linja niin, että koira joutuu takaakiertoon. Ja juoksu jatkuu heti, jotta persjättö ei myöhästy.
• Överikepit. Keppejä aloitettava harjoittelemaan niin, että heti keppien jälkeen on esim. putki poikittain, A tai seinä, ja kepit mennään silti loppuun. Harjoitellaan etupalkalla.
• Kääntyminen kepeillä. Valssia ei ole hyvä tehdä viimeisessä keppivälissä vaan jo kolmanneksi viimeisen kepin kohdalla käännytään, jolloin häiritsee vähemmän koiraa. Harjoitellaan etupalkalla.
• Hirtto. Vain hyvin nopeasti, eli ei saa jäädä kiinni. Jos jää kiinni, koira lukitsee hirton suunnasta jonkin esteen ja sehän ei ole tarkoitus. Tarkoitus on vain nopesti ohittaa jokin putken pää. Hirtossa muistettava olkapää, joka suunnataan pois ohitettavasta kohteesta. Pelkkä käsi ei siis riitä.