Hyviksen ensimmäinen nolla!

Sunnuntaina herätyskello soi 4:55 ja taas kerran mietin harrastamista ja sen järkevyyttä. Näistä mietteistä huolimatta kampesin itseni ylös keittiöön, jossa arkiritarini oli jo aamiaisella, valmiina ohjaamaan täyteen ahdetun perheautomme Mikkeliin kisapaikalle.

Kannatti nousta. Hyviksen kanssa haparoitiin ensimmäinen Martti Salosen rata. Varoin vähän liikaakin Hyviksen vireen nousua ja homma meni aivan pelleilyksi. Toisella radalla ohjasin varomatta ja johan toimi! Kisakirjaan tupsahti ensimmäinen merkintä ja voitettiin koko startti. Loppupäivän, aina Hipun startteihin asti, olin aivan liekeissä 😊
Video voittoradasta.

Hipun kanssa kamppailtiin taas juoksu-aan kanssa. Kannoin sen kainalossa roiskaisun jälkeen pois. Molemmilta agilityradoilta. Molemmilta. Ja pois lähdettiin mieli maassa. 

Käytiin heti sunnuntaina treenaamassa aata ja se toimi yhtä toistoa lukuunottamatta loistavasti. Arkiritarini on koittanut valaa minuun uskoa, että aa alkaa kyllä taas toimia myös kisoissa. Toivon kovasti että hän on oikeassa.

Advertisement

Niin paljon on tapahtunut kahdessa vuodessa

Hurjaa, niin hurjaa, miten isosti asiat muuttuvat kahdessa vuodessa. Kuitenkaan arkea eläessä sitä muutosta ei oikein edes huomaa. Jos kaksi vuotta sitten Hippu nousi kolmosiin, niin nyt se kisasi jo maajoukkuekarsintojen finaalissa! Olen niin ylpeä, että päästiin sinne asti, mutta nälkä kisoista jäi ja nyt tähdätään vielä kovemmalle tasolle.

Kaksi vuotta sitten en olisi uskaltanut moisesta edes haaveilla. Ajattelin kyllä, että me vielä joskus startataan SM-kisoissa, mutta sen ihmeempiä tavoitteita ei vielä ollut. Ollaan me kyllä omistauduttu asialle ja töitä tehty, mutta silti 🙂

Hipulla oli viime kaudella nollaprosentti 73%, mikä oli noin 10% enemmän kuin edellisenä vuonna. Nyt olemme romuttaneet tuon prosentin oikein huolella, sillä talven aikana treenattu juoksu-aa pääsi hajoamaan, kun Hippu loikkasikin aa:lta tilanteessa, jossa en  voinut suoritusta korjata. Ja sehän oppii nopeasti. Niinpä me nyt uhraamme kisoja siihen saakka, että aa toimii taas myös kisavireessä. Ja nolliahan ei tällä meiningillä kerätä – lyhyessä juoksussa. Toivotaan, että tilanne normalisoituisi pian.

Tässä Hipun paras rata maajoukkuekarsinnoista. Olen todella ylpeä pienestä raketistani 🙂

Hyvis taas on aloittanut kisauransa. Se on todella huvittava ihan kaikessa tekemisessään. Se on eksoottinen miksaus äärimmäisen korkeaa työmoraalia ja lapsellisuutta, mikä tekee sen etenemisestä vähän hassua 🙂 Mutta nautin joka ikisestä metristä, jonka sen kanssa radalla etenemme. Se on oppinut kaiken nopeasti ja vaikka olemme tehneet aika vähän, se on silti jo hurjan taitava <3.

Ja minä. Kyllä minäkin olen siinä sivussa kehittynyt 🙂 Tämä harrastus on niin kiehtova, että olen todella onnellinen, että minulla on kaksi hyvää koiraa, joiden kanssa treenata ja kisata. Ne mahdollistavat sen, että voin kehittää omia taitojani sata (tai kaksisataa) lasissa. Myös kouluttaminen on osoittautunut kantavaksi voimaksi omassa kehittymisessä ja sitä olenkin tehnyt siitä saakka, kun ensimmäisen koulutusohjaajakurssin kävin.

Ensi kaudella treenaamme molempien koirien kanssa aluevalmennuksessa ja sitä odotan kovasti 🙂