Voittoisa viikonloppu

Viime viikonloppu oli kaikkinensa hämmentävä ja erittäin positiivinen. Onnistuimme Hipun kanssa Jatin kaksipäiväisissä kisoissa tekemään kaksi tuplanollaa (sijat 2. 4. 1. ja 1.). Kun on uhrannut viimeiset viisi starttia aa:n korjaamiseen, nämä onnistumiset tulivat todella tarpeeseen ja palauttivat uskon omaan tekemiseen. Huh helpotusta! Aa ei missään nimessä vielä ollut täydellinen, mutta jo hyväksyttävällä tasolla ja pikkumustan suorituksen muutos osoitti, että pienessä päässä on herne siirtynyt moneen kertaan sitten edellisen startin. Hippu ❤

Eikä siinä vielä kaikki! ❤ Hyvis <3, mun ikipentu junnunen otti ja päräytti sunnuntaina toisen luvansa ja vielä todella komeasti. Yksi pidempi kaarre radalle tuli, mutta olin ajatellutkin, että annan sen valua, jotta ehdin tehdä pakkovalssin putkeen. Hyviskin vieraili palkintopallilla kahdesti voittaen lauantaina vitosen radalla ja sunnuntaina sitten nollalla, josta videolla alla.

Näin ne tunteet heittävät pohjamudista taivaisiin tässä lajissa ja vieläpä aika nopeasti. Mutta tykkään mun koiristani todella paljon myös silloin, kun vähän ryvetään 🙂

Advertisement

Niin paljon on tapahtunut kahdessa vuodessa

Hurjaa, niin hurjaa, miten isosti asiat muuttuvat kahdessa vuodessa. Kuitenkaan arkea eläessä sitä muutosta ei oikein edes huomaa. Jos kaksi vuotta sitten Hippu nousi kolmosiin, niin nyt se kisasi jo maajoukkuekarsintojen finaalissa! Olen niin ylpeä, että päästiin sinne asti, mutta nälkä kisoista jäi ja nyt tähdätään vielä kovemmalle tasolle.

Kaksi vuotta sitten en olisi uskaltanut moisesta edes haaveilla. Ajattelin kyllä, että me vielä joskus startataan SM-kisoissa, mutta sen ihmeempiä tavoitteita ei vielä ollut. Ollaan me kyllä omistauduttu asialle ja töitä tehty, mutta silti 🙂

Hipulla oli viime kaudella nollaprosentti 73%, mikä oli noin 10% enemmän kuin edellisenä vuonna. Nyt olemme romuttaneet tuon prosentin oikein huolella, sillä talven aikana treenattu juoksu-aa pääsi hajoamaan, kun Hippu loikkasikin aa:lta tilanteessa, jossa en  voinut suoritusta korjata. Ja sehän oppii nopeasti. Niinpä me nyt uhraamme kisoja siihen saakka, että aa toimii taas myös kisavireessä. Ja nolliahan ei tällä meiningillä kerätä – lyhyessä juoksussa. Toivotaan, että tilanne normalisoituisi pian.

Tässä Hipun paras rata maajoukkuekarsinnoista. Olen todella ylpeä pienestä raketistani 🙂

Hyvis taas on aloittanut kisauransa. Se on todella huvittava ihan kaikessa tekemisessään. Se on eksoottinen miksaus äärimmäisen korkeaa työmoraalia ja lapsellisuutta, mikä tekee sen etenemisestä vähän hassua 🙂 Mutta nautin joka ikisestä metristä, jonka sen kanssa radalla etenemme. Se on oppinut kaiken nopeasti ja vaikka olemme tehneet aika vähän, se on silti jo hurjan taitava <3.

Ja minä. Kyllä minäkin olen siinä sivussa kehittynyt 🙂 Tämä harrastus on niin kiehtova, että olen todella onnellinen, että minulla on kaksi hyvää koiraa, joiden kanssa treenata ja kisata. Ne mahdollistavat sen, että voin kehittää omia taitojani sata (tai kaksisataa) lasissa. Myös kouluttaminen on osoittautunut kantavaksi voimaksi omassa kehittymisessä ja sitä olenkin tehnyt siitä saakka, kun ensimmäisen koulutusohjaajakurssin kävin.

Ensi kaudella treenaamme molempien koirien kanssa aluevalmennuksessa ja sitä odotan kovasti 🙂

Hyviksen positiivisuushaaste

1. Maistoin kissankakkaa ja tykkäsin! Sitä oli kiva myös levitellä tassuilla eri puolille lattiaa.
2. Pääsin isännän rappusten eteen tekemän verkkoaidan yli! Jee, minua ei pidättele mikään (mutta kylläpä ne taas yrittää) 🙂
3. Olen ryhtynyt viidakkoseikkailijaksi ja viidakko löytyy kätevästi ihan täältä kotoa. Siellä sellaiset kuin pionit ja muut liaanit heiluu hienosti, kun harjoittelen loikkasia.

Haastan mukaan kaikki ikäiseni suuret seikkailijat!

Lisäännymme :)

Jos nyt mietit kuka meistä, niin varsinainen lisääntyjä löytyy taloutemme ulkopuolelta. Onneksemme lisääntyjän perheessä oltiin sitä mieltä, että yksi lisityistä soveltuu juuri meidän perheeseemme 🙂

Olemme koko perhe äärettömän onnellisia ja helpottuneita, sillä koiran hankinta (silloin, kun itsellä on tarkat kriteerit) on melkoisen vaikeaa. Olemme käyneet katsomassa useita emäkoiria ja kun vihdoin löysimme mieleisen, pentueeseen syntyikin vain yksi narttu. Ja se jäi kasvattajalle. Tässä kohtaa meinasi jo hiukan masentaa.

Mutta sitten kaikki taivaankappaleet loksahtivatkin kohdalleen. Oli uskomaton fiilis, kun vaan tiesi, ettei halua enää etsiä muualta. ”Täältä se löytyy nyt tai seuraavasta pentueesta, tai sitä seuraavasta, mutta täältä.” Ja kasvattaja soittikin ilouutisen paljon nopeammin, kuin osaa edes haaveilla. Sellaisen puhelun jälkeen on kuulkaa poskilihakset maitohapoilla 🙂

Vitosia, vitosia

Tänään noustiin Lempäälän kisojen vuoksi 5:20, mikä näin sunnuntaina tuntui lähinnä idioottimaiselta. Mutta aktiiviharrastaminen vaatii jonkin asteista mielenköyhyyttä. Onneksi reissu oli todella hauska ja saimme taas pari ”läheltäpitinollaa”, tällä kertaa vitosia.

Eka rata oli melko hidas, sillä halusin varmistaa ehjät kontaktit. Hippu toimi kuin unelma, paitsi jostain syystä epäröi yhden putkeen menon kanssa niin, että dippasi siellä nenänsä ja tuli takas. Hyvin epätyypillistä, mutta nyt kävi näin.

Toisella radalla mentiin jo vähän reippaammin, mikä kostautui kepeillä. En itse nähnyt tarkkaan, mutta seurakaverimme kertoi, että H oli jotenkin kompastunut keskellä keppejä ja rikkoi siksi rytmin. Kepit ovat Hipulla melkoisen varmat, joten jotain tällaista varmasti tapahtui. Mutta hurraa, ei ohjausvirheitä 🙂

On tää agiliito vaan kauhian kivaa. Päivän parasta antia oli se, että Hippu oli kisapaikalla aivan rento ja nautti silmin nähden touhusta. On se hyvä harrastusötökkä 🙂

Oikea tiikeri