Mitä kouluratsastus voisi oppia rally-tokosta?

Entisenä kouluratsastuksen mutasarjojen koluajana en voi olla vertaamatta kouluratsastuskilpailuja rally-tokoiluun. On myönnettävä, että olen totaalisen rakastunut rally-touhuihin, joten katson asioita vaaleanpunaisten raybanien takaa. Silläkin uhalla listaan tässä asioita, joita rally-tokosta voisi soveltaen siirtää kouluratsastukseen:

1. Pakotetut luokkanousut. Rally-tokossa kolme hyväksyttyä suoritusta nostaa sinut automaattisesti seuraavaan luokkaan. Sillä sipuli. Alokasluokka on aloitteleville koirakoille, avoin luokka askeleen taitavimmille jne. Ensikertalainenkin voi voittaa. Kouluratsastuksessa ratsukot voivat sahata samoja luokkia hyvinkin pitkään, myös kaikkein helpoimpia luokkia. 
2. Tuomarin rooli. Rally-tokossa tuomari käy radan läpi kilpailijoiden kanssa, kertoo, miten välttää sudenkuopat ja vastaa kysymyksiin. Ihan ääneen kerrotaan, että onnistumisia toivotaan. Palkintojenjaon yhteydessä vielä annetaan lyhyesti suullista palautetta ja korostetaan onnistumisia. Kouluratsastuksessa tuomarin rooli rajoittuu arvosteluun.
3. Koiran hyvän kohtelun vaatiminen. Rally-tokossa koiran hyvä kohtelu on nostettu jalustalle. Yhteistyön iloisuus on tärkeämpää kuin liikkeiden millintarkka suorittaminen. Jos koiraa esimerkiksi komentaa liian kovasti, voi olla varma, että se näkyy myös arvostelussa. Kouluratsastuksessakin voisi kovasta ratsastustyylistä rokottaa ja paljon. Kauniiseen ja rentoon yhteistyöhön toki sielläkin pyritään, mutta voisiko asiaa korostaa enemmän?
4. Selkeät arvosteluperiaatteet. Rally-tokon arvosteluperiaatteet on tehty niin selkeiksi, että jokainen harrastaja pystyy ne ymmärtämään. Alussa kaikilla on 100 pistettä ja virheistä pudotetaan olemassa olevan kriteeristön mukaan 1-10 pistettä. Näin kisoista puuttuu jälkipuinti, joka kouluratsastuksessa on harmillisen yleistä.
5. Kannustava ilmapiiri. Rally-tokossa kilpailijoita kannustetaan monin tavoin. Kilpailuihin toivotetaan tervetulleiksi kaiken rotuiset (myös monirotuiset) ja näköiset koirat. Parhaimpien suoritusten lisäksi palkitaan usein myös tuomarin suosikki, eli koirakko, joka saa hymyn tuomarin huulille. Mikä estäisi tämän myös koulupuolella?

Tiedän, että lajit eroavat kovasti toisistaan, eikä näiden asioiden siirtäminen sellaisenaan lajista toiseen olisi tarkoituksenmukaista. Mutta mielestäni rally-tokon keinoin kouluratsastuksen kannustavuutta ja tavoitteellisuutta voisi parantaa entisestään. Ehkäpä joku kehittää perinteisen kouluratsastuksen rinnalle rally-dressagen, jossa hevosen ja ratsastajan yhteistyön positiivisuus on pääasia ja siihen kannustetaan jollain uudella ja mielenkiintoisella tavalla. In my dreams 🙂

Advertisement

Mun äiti