Kisakauden karkeloita kootusti

Ensimmäinen kesälomapätkäni rävähti käyntiin tuplanollalla Jyväskylän iltakisoissa kesäkuussa. Toisen kesäloman aikana olisi meininki kalastaa hauen ja kuhan lisäksi se viimoinen 2. luokan LUVA.

Varkaudesta saimme Salme Mujusen radoilta saaliiksi vitosen ja hylyn, tosin tuo hyllyrata oli ehdottomasti paras, mitä olemme kisoissa koskaan tehneet. Ohjaajan tumpelo vaan ohjasi koiran linjan takaakiertoon, kun aita oli tarkoitus hypätä simppelisti suoraan. Radat olivat todella mukavat ja samaten fiilis rataa suorittaessa ja sen jälkeen, ohjaajan virheistä huolimatta 🙂

Mikkelin radat vetivät leuan rintaan jo ratoihin tutustuttaessa. Meille niissä oli vielä liian paljon kikkuroita ja saimmekin kaksi ankeaa hyllyrataa. Ekalla radalla minulle tuli linjausvirhe, kun persjättö aidan ja renkaan välissä veti koiran hyppäämään seuraavan esteen edestä, eikä takaakiertona, kuten piti. Olisi pitänyt joko linjata eri tavalla tai juosta kovempaa, jotta olisi ehtinyt pelastaa tilanteen. Toisella radalla koira varasti A:lta ja kas, ohjaaja ei ehtinytkään seuraavaan tilanteeseen suunnitellusti ja koira sujahti putken väärään päähän. No, ainakin se hakeutuu itse esteille ja hyvähän se on.

Otetaan tämä ensimakuna tulevasta kuninkuusluokasta ja toisaalta onnistumisena, sillä tein saksalaisen ekaa kertaa kisaradalla ja vielä sujuvasti. Se, mikä menee taas vahvistuslistalle on lähdössä pysyminen ja samoin kontaktilla lähtöluvan odottaminen korkeassa vireessä. Ja ohjaaja treenaa keskittymistä, rytmitystä ja juoksua.

Hyvis alias Hyyppä Ihana Hammaspusu Oksanen on ollut käsittämätön kisaturisti. Matkat se kellii selällään umpiunessa ja sen olemassaolon huomaa vain säännöllisestä pierun löyhähdyksestä. Kisapaikalla se pörrää, kuin konkari ja nautiskelee saamastaan huomiosta (jokunen henkilö on pysähtynyt juttelemaan ja rapsuttelemaan).

Tajuan yhä paremmin, kuinka onnekkaita olemme, kun saimme pennun juuri Tronicilta. Ihmisten reaktio kennelin kuultuaan kertoo omaa hyvää tarinaansa ja niin myös tuo rakas villapylly, joka ilahduttaa meitä jatkuvasti luonteellaan. Myös kasvattajan tuki on totta, eikä ole jäänyt pelkäksi puheeksi. Arvostan 🙂

Hyvis on aloittanut poikani kanssa koirafrisbeen. En tiedä, mistä innostus on lähtenyt, sillä meillä ei ole ollut mitään kosketuspintaa lajiin. Ja tavoite lapsellani on vaatimattomasti päästä maailmanmestaruuskisoihin 🙂 Sekä koira, että poika nauttivat lajista, joten menköön, mutta toki varovasti edeten pennun kanssa. Ihana saada perheeseen toinenkin koiraharrastaja 🙂

Advertisement