Reviiri

Karvassa vara parempi.

Kategoria-arkisto: Koirat

Heikon hermorakenteen armoilla

Hippu

Nyt sohaisen varmaan muurahaispesään. Menköön. Olen pitkään halunnut kirjoittaa haasteistamme Hipun kanssa, mutta en ole halunnut loukata ketään. En halua nytkään, mutta haluan sanoa sanottavani. Tänään luin Juha Kareksen artikkelin Käsitys koirien terveydestä on osin vääristynyt ja ihan vatsaa väänsi. Kares osui tekstissään täysin oikeaan:

Luonne ja koiran hermorakenne ovat jatkuvasti läsnä koiran elämässä 24/24 ja 7/7. Luonnetta tärkeämpää asiaa ei voi olla. Koirallakin henkinen hyvinvointi on tasapainoisen sekä laadukkaan elämän keskeisin tekijä. Luonne on jäänyt kuitenkin monasti vaille riittävää huomiota, koska se ei ole selkeästi mitattava ja riittävästi huomioitu ominaisuus kasvattajien ja rotujärjestöjen työssä.

Hipulla on huono hermorakenne. No, nyt se on sanottu. Jos se olisi jonkun ensimmäinen koira, se olisi jo annettu eteenpäin tai lopetettu. Olen varma siitä. Sheltihän saa olla varautunut. Hippu on paitsi varautunut, myös ihmisarka ja yliterävä. Helppo yhdistelmä. Not. Perheemme keskuudessa se on luottavainen ja aivan täydellinen kainalotupee. Harrastuksissa se loistaa, sillä se rakastaa yhdessä tekemistä. Mutta perheemme lisäksi se ei ole oppinut luottamaan muihin.

Niin ja miten tämä liittyy Kareksen artikkeliin? Meille kävi valitettavasti liian myöhään selville, että Hipun emä on kasvattajankin mielestä vähän liian terävä. Toki se murisi lapsillemme tutustumiskäynnin aikana, mutta arvelimme, että se vaan ei ole tottunut lapsiin. Niin, omaa tyhmyyttä. Pentulaatikon äärellä jäi kriittisyys taka-alalle.

Olemme tehneet (ja teemme) Hipun kanssa valtavasti töitä, jotta saisimme siitä reippaamman ja itsevarmemman. Käymme koulutuksissa, pyydämme ihmisiä antamaan sille nameja, liikumme paljon ulkona ja eri paikoissa. Olemme myös kastroineet sen. Nyt reilun vuoden ikäisenä olemme edenneet siihen pisteeseen, että vieras voi namin kanssa jo varovasti koskea Hippuun. Eteneminen on tuskallisen hidasta, mutta emme luovuta.

Tämän luonteisen koiran omistamiseen liittyy työn lisäksi yllättävän paljon surua. Kukaan vieras ei pidä rakkaasta perheenjäsenestäsi. Miksi pitäisikään, kun se murisee ja haukkuu, eikä halua minkäänlaista huomiota muilta, kuin omalta väeltään. Voit olla varma, että kun tapaat tiettyjä tuttuja tai sukulaisia, niin aina tulee kommenttia. Joku ottaa koiran reaktion henkilökohtaisena loukkauksena, joku murisee tai haukkuu takaisin. Saat puolustaa koiraasi joka välissä. Sinullehan se on kuitenkin on maailman paras.

Nyt, kun mietin toisen koiran hankintaa, olen kahden vaiheilla. Shelti on monelta kantilta täydellinen: pieni, lähellä pysyvä, fiksu ja liikunnallinen. Tuo Hipun hermorakenne kuitenkin laittaa miettimään löytäisinkö varmasti tasapainoisen pennun. Olenko yhtään varmemmilla vesillä jos vaihdan rotua. Toivonkin, että Kareksen ajatuksia vietäisiin käytäntöön ja luonnekin saisi uutta painoarvoa. Toivon, että suurin osa kasvattajista on jo oikeilla jäljillä. Hipun kanssa jatkamme töitä ja koitamme keskittyä nauttimaan sen hyvistä puolista.

Takaaleikkaus sujuu kuin valssi

Agility, ohjaustekniikoiden testaamista

Agilityn jatko A on kohta käyty. Taas meillä on vähän taitavammat tassut. Tällä kertaa testasimme kolmea läpikäytyä ohjaustekniikkaa samalla radalla ja pakko todeta, että minusta on tultava nopeampi.

Kolmen esteen rata koostui muurista, aidasta ja putkesta. Muurin ja aidan välissä vaihdettiin ohjauspuoli ensin valssilla, sitten takaaleikkauksella ja kolmannella kerralla persjätöllä (tuttujen kesken mäkelä). Kun jätin heti alussa Hipun paikkaan 5 metriä taakseni ja harpoin henkihieverissä kahden ensimmäisen esteen väliin, ehdin juuri ja juuri tekemään valssin. Toisella yrittämällä se pyrki suoraan putkelle, luonnollisesti valoa nopeammin, jolloin tallasin lahjakkaasti sen varpaille. Tuloksena oli varsin dramaattista kiljuntaa (koiralta), mutta onneksi mitään ei mennyt rikki.

Takaaleikkaus oli loistava. Taas koira paikkaan ja itse reilusti etumatkaan, jolloin ehdin ohjaamaan herran ajoissa aidalle. Kun sai jatkaa matkaa viivasuoraan ja ihan täysillä, ehdittiin myös putkelle samaan aikaan.

Persjättö oli kaikista hankalin. Ei auttanut pinkominen eikä pikajuoksu. En ehtinyt ajoissa esteiden väliin. Ja minä en ole ihmiseksi hidas.

Ohjaustekniikat vaativat vielä kovasti hiomista, mutta joka kerta lähden treeneistä polleana. Koirani syttyy tähän lajiin ja se näkyy. Tämä sheltiäippä on ylpeä 🙂

Shetlanninnoutaja

Shetlanninlammaskoira Taimitarhan Laku alias Hippu on super noutamisessa

Yhtä lukuunottamatta kaikki Hippua edeltävät koirani ovat olleet ”noutajia”. Ne ovat kantaneet suussaan kaikkea mahdollista (=mahdollisimman ällöttävää) kuolleista oravista sukulaisten tekohampaisiin, mutta noutaminen ei ole ollut niillä verissä. Ne ovat olleet viejiä: pari kultaistaviejää ja yksi novascotianviejä.

Kuin kohtalon oikkuna ensimmäinen paimenkoirani on intopinkeä noutaja. Se hakee mitä vaan käskyllä ”tuo pallo”. Ja ihan kuinka monta kertaa tahansa. Treenaan heittolihaksiani säännöllisesti, mutta silti väsyn ennen Hippua. Onneksi shetlanninnoutajamme on kouluttanut koko perheemme heittäjän virkaan.

Mietin, että noutajiin kannattaisi varmaan risteyttää tätä pientä monitoimirotua. Noutajakasvattajat ovat varmasti tismalleen samaa mieltä 🙂

Viisi testattua tapaa suostutella mies lemmikin hankintaan

Lemmikin hankinta, Kissa-Gandalf hankittu Keski-Suomen eläinsuojeluyhdistykseltäMinulle iskee säännöllisin väliajoin voimakas pentukuume ja mieheni on kouluttautunut lemmikin hankinnan vastustamisen lisensiaatiksi. En kuitenkaan luovuta, vaan aina olen keksinyt keinot. Tässä muutama vinkki, joiden avulla vastarinnan voi kyykyttää.

  1. Väsytä. Esittele joka ilta vähintään kolme hylättyä koiraa ja esittele yksityiskohtaista pohdintaa eri rotujen ominaisuuksista. Muista aina pyytää ”mielipide”. Jossain vaiheessa mies ei enää kertakaikkiaan jaksa kuunnella, vaan arvelee pääsevänsä vähemmällä antaessaan periksi. Toista seuraavan lemmikin kohdalla. Prosessiin kuluva aika pitenee, mutta se kuuluu kuvioon. Älä luovuta.
  2. Hanki rikostovereita (lapsia). Ensimmäisten parin lemmikin kohdalla saattaa riittää yksikin periksiantamaton vinkuja, mutta jo kolmannen kohdalla ääniä on hyvä olla useampia. Kannattaa ennakoida, sillä parivuotias ei pysty riskaamaan tavoitteellisesti päivästä toiseen, vaan keskittymistä häiritsevät kaikenmaailman muumit ja muurahaiset. 8-vuotias on jo sitkeä vinkumaattori ja suureksi avuksi lemmikinhankintaprojektissa.
  3. Luo mittasuhteita. Jos tähtäät kissan hankintaan, aloita keskustelut pyytämällä koiraa. Vasta-argumentti on todennäköisesti se, että se on liian vaativa. Kun olet väittänyt vastaan sopivan kauan, voit ”antaa periksi järjen äänelle” ja ehdottaa tyytymistä helpompaan vaihtoehtoon (kissaan). Jos taas haluat koiraa, suosittelen keskustelun aloittamista hevosesta tai vaikkapa koirasudesta. Tämän metodin plussana on miehen tunne järjen voitosta.
  4. Lahjo. Kannattaa pysytellä minimissä, jotta lahjonnan jälkeen jää varaa lemmikkiin. Toiseksi, miehen totuttaminen kovin suuriin lahjuksiin aiheuttaa ongelmia seuraavien lemmikkihankintojen kanssa. Riskinä on, että hän alkaa johtaa peliä ja asettaa lahjusvaatimukset kohtuuttomiksi.
  5. Kilauta kaverille. Kun syntymäpäiväsi lähestyy, voit sopia pehmeästä paketista ystäväsi kanssa. Itse olen kerran vienyt kissanpennun sovitusti 18-vuotislahjaksi. Oma kokeiluni meni putkeen, mutta miehen kanssa tähän metodiin liittyy niin paljon riskejä, että en suosittele sitä. Pahimmassa tapauksessa saat täyden vapauden painua pippuripuutarhaan ja hankkia ihan mitä haluat ja milloin haluat.

Mitä tulee uhkailuun ja kiristykseen, niitä en ole halunnut kokeilla. Lisävinkkejä kyllä kaipaisin juuri nyt itsekin kipeästi 🙂

Kai se on helppoa, kun on tuollainen kana

Taimitarhan LakuKun on nähnyt älyttömästi vaivaa fiksun, mutta haastavan koiran kanssa, tietää, ettei koiran osaaminen tule tyhjästä. Hippu on ollut meillä nyt vuoden, joten harjoitustunteja on kertynyt n. 365 (n. 1h/pv), joista erilaisilla kursseilla n. 35. Nyt olen kuullut liian monta kertaa, että onhan tuo helppoa, kun sulla on tuollainen koira.

Tommy Wirén näytti 12.1.2013 pidetyssä seminaarissaan videoita osaavista kanoista. Yksi kana osasi seurata, toinen kiertää kahdeksikkoa tai ympyrää, vihjeenä pelkkä kierrettävien esineiden väri. Kai se on helppoa, kun on tuollainen kana.

Oletuksien teko oman koiran (tai kanan) oppimiskyvystä lienee turhaa. Toisaalta se on bueno keino, jos kaipaa tekosyytä harjoittelun välttelylle. Jos kana oppii 1-3 toistolla niin en hetkeäkään epäile etteikö mikä tahansa koirakin opi, jos käytetään oikeita metodeja. Itse olen vahvasti vakuuttunut Tommyn metodeista. Menin mieli avoimena kuulemaan seminaaria, tilasin heti kirjan ja kokeilin oppeja. Toimii kuulkaa kuin junan vessa!

Agility hallussa -koiralla

Shetlanninlammaskoira Taimitarhan Laku, alias Hippu ja agility

 

Hippu harrastaa agilityä. Se on lievästi sanottuna innostunut lajista ja allekirjoittaneella on suurempi haaste mukana pysymisessä, kuin herra H:n kouluttamisessa. Suosittelen lajia lämpimästi kaikille 🙂

Rally-toko -palkitseva laji

Shetlanninlammaskoira Taimitarhan Laku, alias Hippu ja voittoi rally-rokon alokasluokasta joulukuussa 2012

Tassun alla

Shetlanninlammaskoira Taimitarhan Laku Bedlingtonin terrrierin tassun alla

Hipulla on nykyisin monta pientä ja sirpakkaa tyttöystävää, mutta bedlingtoninterrieri Muru on niistä ensimmäinen. Muru sai Hipun ymmärtämään olevansa (ehkä osittain) koira. Sitä ennen leikit leikittiin olosuhteiden vuoksi vain kissojen kanssa. Kiitos Muru Hipun koirauttamisesta 🙂

Shetlanninlammaskoiran identiteettiongelma

 

Reviiri: shetlanninlammaskoira luulee olevansa maatiaiskissa ja maatiaiskissan pentu

Shetlanninlammaskoiralla on identiteettiongelma. Se luulee olevansa kissa. Ja luulee, että kissa Gandalf on sen iskä. Sellainen hyvin rento hoivaiskä.

Kissa ja sen kissa

Reviiri: me kissat. Maatiaiskissa ja shetlanninlammaskoira

Jotenkin alkaa tuntua, että Hippu viettää liikaa aikaa kissojen kanssa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: