Ylistys rallytokolle (ja ylennys mestariluokkaan)

93 pistettä. Voittajaluokka. Erittäin paljon häiriötä. Voitto. Luokkanousu. Hippu on kone 🙂

Olen melkoisen yllättynyt 🙂 Eilen lapseni sanoivat, että kisoista on tultava pokaali. Pienessä paineessa ja kokonaista 4 kertaa edellisten kisojen jälkeen harjoitelleena siirryimme lähtökyltille päällimmäisenä ajatuksena pitää hauskaa (ja heti toisena ajatuksena ”miksi, oi miksi tulimme?!?”.

Suoritukseen olisin itse kaivannut enemmän tarkkuutta, mutta katsojien ja tuomarin mielestä rata meni puhtaasti. Pientä miinusta tuli vinoudesta parissa liikkeessä. Erityiskiitosta saivat puolenvaihdot (yllättäen, sillä ne on meillä ihan arjessa käytössä) ja Hipun salamannopea kierähdys.

Lupasin pyhästi, että jos saamme hyväksytyn tuloksen, alamme treenata tätäkin lajia säännöllisemmin. Mestariluokka kutkuttaa jo mielessä ja tuo uusia, mukavia haasteita.

Ja sitten vielä kuuden kohdan ylistys rallytokolle:

1. Ei vaadi (eikä salli) ahdasta pipoa
2. Kehittää taitoja, joita kaikki tarvitsevat ihan tavallisessa arjessa
3. Parantaa koiran ja ohjaajan yhteistyötä ja luottamusta
4. Tukee myös agilitya, sillä kaikki liikkeet tehdään molemmilla puolilla
5. Tukee positiivisia koirankoulutusmenetelmiä
6. Tuo mukavia, koiratouhuihin sopivan rennosti suhtautuvia tuttavia

Nyt vien herra superherran metsään nautiskelemaan. Se on sen totisesti ansainnut 🙂

Advertisement

Blogissa on ollut hiljaista, elämässä ei :)

Kyllä, porskutamme Hipun kanssa edelleen. Se, ettei blogissa ole tapahtunut mitään, johtuu vaan siitä, että olemme treenanneet, kisanneet ja kolunneet metsissä.

Lokakuussa kävimme Taitavien Tassujen rally-tokokisoissa kokemassa kisaamisen ääripäät. Ensimmäisenä päivänä loimme uuden määritelmän pohjanoteeraukselle, sillä herra H yllätti ohan täysin. Ennen lähdön jälkeistä kakkoskylttiä, eli n. 2 metriä lähtöviivan jälkeen Hippu nosti elegantisti toisen takatassunsa ja antoi tulla. Olimme kusessa. Tai ainakin Hipun takaosan alla ollut kohta hallissa oli.

Seuraavana päivänä ilmestyimme uhmakkaasti paikalle ja ilmoitimme jo etukäteen tuomarille, että tänään me ei pissata radalle (kumpikaan). Virittelin Hippua pihassa, jotta se olisi enemmän työmoodissa, eikä kiinnittäisi enää huomiota hiekkapohjaisen hallin ihaniin tuoksuihin. Tuloksena oma ennätyksemme voittajaluokasta, 83 p. ja voitto 🙂

Syksyn aikana kouluttauduin myös agilitykoulutusohjaajaksi Julia Kärnän opissa, käytiin oman viikkotreenin lisäksi Wessmanin treenissä ja Julian ohjaustekniikkakurssilla. Olen nimittäin päättänyt, että opin tämän lajin. No, vielä pari kertaa pitää treenata, mutta päätöksestäni en horju.

Joulukuun alussa teimme sitten sen, mistä olen haaveillut siitä päivästä saakka, kun Näin Hipun ensimmäisen kerran. Osallistuimme agilitykisoihin. Siis ihan sellaisiin virallisiin. Möllikisojahan olemme kiertäneet paljon ja nyt ajattelin, että on vaan uskallettava. Jos menee päin p:tä niin sitten menee. Onhan noihin noloihin tilanteisiin totuttu. Muttamuttamutta…. yksi kolmesta stratistamme toi meille LUVAn ja 1. sijan 🙂 toisessa startissa oltiin 2. ja kolmannesta ei sitten puhuta, mutta kyllä sekin hyväksytty suoritus oli. On pakko sanoa, että tuon koiran kanssa radalla kiitäminen on ihan mahtavaa 🙂

Tähän uuteen vuoteen lähdetään vielä härkäpäisemmällä asenteella kuin edelliseen. Pääsin mukaan Kim Kurkisen valmennusryhmään ja sen lisäksi aion käydä Julian koulutuksissa jossain vaiheessa vuotta. Niin ja tietty omissa viikkotreeneissä. Olen myös päättänyt taas treenata rally-tokoa, sillä tuo treenaamatta kisaaminen on vähän typerää. Kaiken lisäksi haaveissa on toinenkin innokas harrastuskaveri, mutta näissä asioissa on niin paljon josseja ja ehkiä, että näistä sitten parin kuukauden päästä lisää 🙂

Rally-tokossa nousu voittajaluokkaan!

Kun vapaapäivän aamuna kello soi kukonlaulun aikaan, sitä miettii onko harrastamisessa päätä tai häntää. Vettä tuli taivaalta kuin Esterin peräpäästä ja väsymys jyskytti ohimoilla. Mutta reissuun lähdettiin. Onneksi.

Koirakoutsin kilpailuissa oli tuomarina Tiia Hämäläinen. Hippu sijoittui avoimessa luokassa 93 pisteellä kolmanneksi! Samalla nousimme voittajaluokkaan 🙂 Olen edelleen kuin Hymiö ja Elastinen potenssiin viisi 🙂

Suurin virhe tuli houkutuksella, jossa oli pieni pinkki vinkupossu. Se oli niin kiehtova, että olihan se käytävä katsomassa. Itsekin olisin halunnut vilkaista, mutta maltoin mieleni.

Harjoituksissa olen lähiaikoina saanut kaksi loistavaa vinkkiä, molemmat tällä kertaa Minna Hillebrandilta:

1. Tee käännökset ja pysähdykset hiukan hitaammin, että koira ehtii reagoida, eikä esimerkiksi pysähdyksissä istu vähän eteen ja joudu korjaamaan taaksepäin.
2. Muista treeneissä palkita koiraa usein myös kylttien väleillä. Näin koira ei tsemppaa pelkästään kylttien kohdalla vaan myös niiden välissä. Tämä neuvo tuli kisasuorituksen jälkeen, mutta osui ja upposi. Itse olen jättänyt tuon välissä palkkauksen melkein kokonaan ja se muuten näkyy.

Uusien kokemusten jälkeen on taas todettava, että on siinä harrastamisessa pää ja häntä -ja kaupan päälle neljä pientä tassua ❤

Jyväskylä nesteetön rally 6.-7.4.2013

Viikonlopullinen rally-tokoa on nyt takana. Vakuutan olevani viisaampi kuin perjantaina. Ja on meille ilmestynyt pari uutta pyttyäkin 🙂

Rally-toko korostaa positiivisuutta ja iloista yhteistyötä koiran ja ohjaajan välillä. Tästä syystä haaveilen siitä, että laji leviäisi ja täyttäisi maan. Tällä hetkellä Keski-Suomessa rally-tokoa taitaa kouluttaa vain Taitavat Tassut ja Muuramen seudun kennelkerho, ja kisoja järjestetään harvakseltaan. Viikonlopun perusteella toiminta on kuitenkin kovasti aktivoitumassa ja meillä Keski-Suomessakin alkaa olla aineksia saada koiria kaikkiin luokkiin aivan lähitulevaisuudessa 🙂

Osallistuimme Hipun kanssa molempina päivinä avoimeen luokkaan. Lauantaina Hippu ei ollut oma sähäkkä itsensä vaan hyvin poissaoleva. Hihkuin hiki päässä ja tuskan voimalla Hippu raahautui radan läpi. Tuloksena vain 74 pistettä, mutta se riitti ihmeen kaupalla 2. sijaan. Tajusin, kuinka mielettömän suuri merkitys koiran energiatasolla on ja kuinka ihanaa on se, että KOIRA haluaa pitää kontaktin.

Sunnuntaina Hippu oli normaali!!! Jo pelkkä koiran energiatason palautuminen ilahdutti allekirjoittanutta älyttömästi. Rata mentiin sulavasti ja pisteitä tuli kokonaiset 91. Kolmas sija tuntui ansaitulta ja kasvojen leveys hymyn kohdalta laajeni pari tuumaa. Tässä suorituksemme:

Toimimme molempina päivinä myös nollakoirana voittajaluokassa, eli olimme käytösruudussa, kun kilpaileva koirakko teki rataa. Kun kilpailija meni käytösruutuun, me sähelsimme radalla. Ihan pari asiaa pitää opetella ennen voittajaluokan ensimmäistä oikeaa starttia. Hippu sai kuitenkin kehuja ja siitä tulee kuulemma loistava kisakoira 🙂 Uh, olen ylpeä 🙂

Kilpailujen aikana opin monen monta läksyä. Ennen kaikkea osaan arvostaa koirani työskentelymotivaatiota entistä enemmän. Hippu on kuin Eka-vekaran tasku. Sen naurettavan pieneen kuoreen mahtuu suunnattoman tarmokas työskentelijä ❤ Arvostan myös aivan mielettömästi sitä porukkaa, joka tekee töitä tämän hienon lajin eteen!

Niin ja pakko myöntää, että oli näissä rallyissä nestettäkin -kahvia.

Kuvia kisoista

Mitä kouluratsastus voisi oppia rally-tokosta?

Entisenä kouluratsastuksen mutasarjojen koluajana en voi olla vertaamatta kouluratsastuskilpailuja rally-tokoiluun. On myönnettävä, että olen totaalisen rakastunut rally-touhuihin, joten katson asioita vaaleanpunaisten raybanien takaa. Silläkin uhalla listaan tässä asioita, joita rally-tokosta voisi soveltaen siirtää kouluratsastukseen:

1. Pakotetut luokkanousut. Rally-tokossa kolme hyväksyttyä suoritusta nostaa sinut automaattisesti seuraavaan luokkaan. Sillä sipuli. Alokasluokka on aloitteleville koirakoille, avoin luokka askeleen taitavimmille jne. Ensikertalainenkin voi voittaa. Kouluratsastuksessa ratsukot voivat sahata samoja luokkia hyvinkin pitkään, myös kaikkein helpoimpia luokkia. 
2. Tuomarin rooli. Rally-tokossa tuomari käy radan läpi kilpailijoiden kanssa, kertoo, miten välttää sudenkuopat ja vastaa kysymyksiin. Ihan ääneen kerrotaan, että onnistumisia toivotaan. Palkintojenjaon yhteydessä vielä annetaan lyhyesti suullista palautetta ja korostetaan onnistumisia. Kouluratsastuksessa tuomarin rooli rajoittuu arvosteluun.
3. Koiran hyvän kohtelun vaatiminen. Rally-tokossa koiran hyvä kohtelu on nostettu jalustalle. Yhteistyön iloisuus on tärkeämpää kuin liikkeiden millintarkka suorittaminen. Jos koiraa esimerkiksi komentaa liian kovasti, voi olla varma, että se näkyy myös arvostelussa. Kouluratsastuksessakin voisi kovasta ratsastustyylistä rokottaa ja paljon. Kauniiseen ja rentoon yhteistyöhön toki sielläkin pyritään, mutta voisiko asiaa korostaa enemmän?
4. Selkeät arvosteluperiaatteet. Rally-tokon arvosteluperiaatteet on tehty niin selkeiksi, että jokainen harrastaja pystyy ne ymmärtämään. Alussa kaikilla on 100 pistettä ja virheistä pudotetaan olemassa olevan kriteeristön mukaan 1-10 pistettä. Näin kisoista puuttuu jälkipuinti, joka kouluratsastuksessa on harmillisen yleistä.
5. Kannustava ilmapiiri. Rally-tokossa kilpailijoita kannustetaan monin tavoin. Kilpailuihin toivotetaan tervetulleiksi kaiken rotuiset (myös monirotuiset) ja näköiset koirat. Parhaimpien suoritusten lisäksi palkitaan usein myös tuomarin suosikki, eli koirakko, joka saa hymyn tuomarin huulille. Mikä estäisi tämän myös koulupuolella?

Tiedän, että lajit eroavat kovasti toisistaan, eikä näiden asioiden siirtäminen sellaisenaan lajista toiseen olisi tarkoituksenmukaista. Mutta mielestäni rally-tokon keinoin kouluratsastuksen kannustavuutta ja tavoitteellisuutta voisi parantaa entisestään. Ehkäpä joku kehittää perinteisen kouluratsastuksen rinnalle rally-dressagen, jossa hevosen ja ratsastajan yhteistyön positiivisuus on pääasia ja siihen kannustetaan jollain uudella ja mielenkiintoisella tavalla. In my dreams 🙂

Rally-toko -palkitseva laji