Reviiri

Karvassa vara parempi.

Etsi kuvasta koira :)

20140423-220421.jpg

Toiset vaan on niin nopeita, ettei niitä niin vaan kännykkäkameralla ikuisteta 🙂

>

Valaistumisia Vitikaisen valmennuksessa

20140415-161716.jpg
Nyt on todistettu ihmiskokein, että Agility on energian ja valon (tai valaistuksen) lähde. Eilen töiden jälkeen sade ropisi katossa ja sohvassa oli ylimaallista vetovoimaa.

Aktiiviharrastaja ei kuitenkaan lösähtänyt, vaan raahautui talkoisiin oman seuran epiksiin ja sen jälkeen vielä Tiia Vitikaisen valmennukseen Haukkuvaaraan. Puoli kympiltä kotiin palatessa oli akut niin täynnä, että olisi voinut vetää seuraavan päivän työt samaan putkeen. Mutta ei se yhteiskunta niin toimi…

Asiasta rautakankeen. Meidän ensimmäinen Vitikaisen valmennus täytti monta mustaa aukkoa agilitytietämykseni reikäisessä kentässä. Ilokseni Tiia puuttui asioihin, joiden luulin olevan aika hyvällä mallilla, mutta joissa ammattilainen näki paljonkin parannettavaa.

Kepit
Hippu kyllä pujottelee varmasti, eikä se ole hitaimmasta päästä, mutta sen kepeissä on nähtävillä ”kujakäyttäytymistä”. Eli H tekee liian laajaa kaarta kepeillä, kun se voisi pujotella tiiviimmin ja olla siten hurjan paljon nopeampi. Mehän yritettiin keppejä alkuun nimenomaan verkoilla, mutta H ei oppinut niillä yhtään mitään. Tai ilmeisesti se oppi sen kujakäyttäytymisen. Tuohon päätettiin puuttua.

Luulin, että en voi kepeillä vielä lähteä juoksemaan koiran edelle, mutta Tiia rohkaisi kokeilemaan. Arveli, että koira yllättää minut. Yllättihän se. H alkoi vain röhkiä kovempaa, mutta jatkoi pujottelun nätisti loppuun vaikka kirmasin jo pari metriä edellä.

Takaakierto
Pois käsi- ja huuto-ohjauksesta. Käytetään enemmän liikkeen linjaa, laaseria, katsetta ja jalkoja. Ohjaus kohdistuu siivekkeen ulkoreunaan tai ohi siitä, ei mietitä niinkään estettä.

Valssit
Tämän kuvittelin olevan hanskassa, mutta se olikin vain harhaa. Minulla valssi ei valunut, mutta en ollut koko kropallani mukana kolmannessa askeleessa. Eka askel terävästi kohti ponnistuspaikkaa, toinen peruuttaen kohti seuraavaa estettä, kolmas kääntää koko homman, heebon, tyypin, sen joka ohjaa, kohti seuraavaa estettä. Näin liike rullasi jouhevammin ja ohjaus oli paremmin koiran luettavissa. Siis damn, kuinka en ollut tuota itse tajunnut?!

Valsseilla ei saatella, vaan ne tehdään hyvissä ajoin ja terävästi. Niillä vaan näytetään, että seuraavaksi tuo. Ei jäädä odottelemaan koiraa.

Neljäsosavalssia voi käyttää linjojen kertomisessa koiralle.

Linjat
Koiralle pyritään tekemään 2-3 esteen linjat valmiiksi niin, että se saa rallattaa linjoja pitkin täysillä sen enempää varmistelematta. Hippu on radalla yleensä (vireen korkeudesta riippuen) tosi kiltti ja este esteeltä ohjaaminen on siksi toiminut ihan ok. Uskon kuitenkin, että saadaan reippaasti lisää vauhtia tämän neuvon avulla.

Tiia todella osaa nähdä asioita kirkkaasti ja aivan erityisesti pilkkoa ja havainnollistaa sanottavaansa. Valmennuksen jälkeen ne muutama asia, jotka hän halusi nostaa esille, olivat todella selkeästi mielessä. Ugh, olin kokenut valaistumisen. Eikä muuten väsyttänyt yhtään. Agility on vähän niin kuin Red Bull, johon on sekoitettu tuhtia espressoa ja kourallinen kofeiinitabletteja.>

Vitosia, vitosia

Tänään noustiin Lempäälän kisojen vuoksi 5:20, mikä näin sunnuntaina tuntui lähinnä idioottimaiselta. Mutta aktiiviharrastaminen vaatii jonkin asteista mielenköyhyyttä. Onneksi reissu oli todella hauska ja saimme taas pari ”läheltäpitinollaa”, tällä kertaa vitosia.

Eka rata oli melko hidas, sillä halusin varmistaa ehjät kontaktit. Hippu toimi kuin unelma, paitsi jostain syystä epäröi yhden putkeen menon kanssa niin, että dippasi siellä nenänsä ja tuli takas. Hyvin epätyypillistä, mutta nyt kävi näin.

Toisella radalla mentiin jo vähän reippaammin, mikä kostautui kepeillä. En itse nähnyt tarkkaan, mutta seurakaverimme kertoi, että H oli jotenkin kompastunut keskellä keppejä ja rikkoi siksi rytmin. Kepit ovat Hipulla melkoisen varmat, joten jotain tällaista varmasti tapahtui. Mutta hurraa, ei ohjausvirheitä 🙂

On tää agiliito vaan kauhian kivaa. Päivän parasta antia oli se, että Hippu oli kisapaikalla aivan rento ja nautti silmin nähden touhusta. On se hyvä harrastusötökkä 🙂

Lähtö ja kontaktit suurennuslasin alla

20140404-164452.jpgMeillä keskitytään nyt (taas) vahvasti lähtötilanteen ja kontaktien treenaamiseen, tällä kertaa kovassa vireessä. Luin Bertilssonin ja Johnson Veghin kirjasta Agility Right from the Start, että kaikki pitäisi treenata alusta alkaen kovassa vireessä (toki toiminta-alueella). Kaikki pitää joka tapauksessa osata kisatilanteessa ja jos on treenannut kovassa vireessä alusta asti, homma sujuu kyllä.

Hipun vire on kisatilanteessa hyvin korkea (ja sen kuulee kuuhun asti). Vaikka se tekee normaalissa treenitilanteessa lähdöt ja kontaktit hyvin, kisatilanne vetää pakan sekaisin. Siksi menimmekin maanantaina Haukkuvaaraan epiksiin ja juostiin siellä kaksi rataa uusintoineen. Palkkasin aina kontakteille ja ellei heti onnistunut tehtiin koko esteuudestaan (ei siis enää palauteta alasmenoon, sillä siitäkin on alkanut tulla tietty opittu kuvio). Viimeisessä uusinnassa kontaktit sitten menivätkin upeasti, kovasta vireestä huolimatta. Lähdöt… No, niissä on vielä työstettävää.

Tänään mennään vielä illasta ratatreenehin, joissa edelleen sama missio, kuin epiksissä. Kyllä tämä koulutus vaatii ihan hirveästi sitkeyttä ja määrätietoisuutta, mutta ainakin vielä kuvittelen, että lopussa kiitos seisoo 🙂
>

Kurkisen valmennus vol. 3

20140329-172339.jpg
Olemme tehneet historiaa: teimme Kurkisen valmennuksessa koko radan, vaikkakin pätkitysti. Mutkikas rata, kokematon ohjaaja ja koira, jonka vire keulii, on kinkkinen yhdistelmä, mutta selvisimme. Rata oli Alen Marekovicin ja se olikin jotain ihan muuta, mihin olemme tottuneet.

Saimme taas mielettömän hyviä vinkkejä:

  • Käskyt vain kerran. Ei hoeta putkeenputkeenputkeen tai kepikepikepi. Koiralle paljon selkeämpää, kun käsky tulee kerran ja ohjaajallakin riittää paremmin keuhkoja juoksemiseen. Jännä, että meillä ollut tämä ihan selviö agilityn ulkopuolella, mutta radalla alkaa ohjaajan suu käymään.
  • Takaakierto-päällejuoksussa tila koiralle tehdään ohjaajan taakse, ei esteen ja ohjaajan väliin. Jos koira pääsee ohjaajan ja esteen väliin (ja jopa ohi), seuraavan esteen kohdalla tulee helposti virhe.
  • Takaakierto-päällejuoksussa voi katsahtaa nopeasti hypyn suuntaan (esteestä poispäin olevan olkapään yli), jotta koira hyppäisi varmemmin. Sitten katse taas sille puolelle mihin koiran halutaan tulevan päällejuoksun jälkeen.
  • Takaakierto-päällejuoksussa ja takaakierto-persjätössä ei oteta yhtään askelta peruuttaen. Tekee ohjaajan liikkumisesta hidasta, seuraavassa vaiheessa ollaan sitten myöhässä.
  • Kun kepeiltä pitää lähteä liikkumaan vasemmalle, valssi lähtee siinä vaiheessa, kun koira on lähtenyt pujottelemaan toiseksi viimeistä keppiä.

Vaikka taas olimme tukevasti mukavuusalueen ulkopuolella ja etenkin aluksi Hipun vire keuli aika lailla, selviydyimme paremmin kuin aikaisemmin. Uskallan väittää, että puolessa vuodessa on tapahtunut melkoista edistystä. Eli heipähei mukavuusalue, nähdään sitten, kun meidän ei tarvitse enää oppia mitään uutta 🙂

Nolla!

Dippadai! Näin sitä noustaan epätoivosta voitonhurmaan! Lauantaina repäistiin Jyväskylän kisoista nollavoitto ja toinen LUVA. Itse kuvittelin, että radasta olisi tullut vitonen putken edessä kiemurtelun vuoksi, mutta nolla se vaan oli!

Toisella radalla olin sijoittunut lahjakkaasti koiran reitille, joten siitä ansaittu hylsy. Muuten tämänkin rata meni puhtaasti. Agility on herkkä laji.

Voitonhuumasta huolimatta olen pysähtynyt torumaan itseäni. En ollut jämpti kontakteilta vapautuksissa vaan niiltä herra H ampaisi silloin, kun halusi, eli hetihetiheti. Myös lähdöt olivat taas vaikeat. Tämän viikon to-do -listalla selkärangan hankinta ja perusasioihin palaaminen.

Nyt on kauhea palo taas starttaamaan. On se uskomatonta miten paljon virtaa onnistumisesta voikaan saada 🙂

20140324-163041.jpg

Ikean naapurissa hyllykokoelmaa kartuttamassa

Kun sunnuntaina lähdimme klo 6:20 ajelemaan Lempäälään, tavoittena oli jotain ihan muuta, kuin Vuoden 2014 hyllyttäjä -tittelin varmistaminen. Mutta kuinkas sitten kävikään…

Yksi agilityn hauskimmista puolista on se, että siinä yhdistyy vauhti ja tarkkuus. Tällä kertaa nuo kaksi eivät kuitenkaan aivan kohdanneet ja molemmat agilityradat kosahtivat allekirjoittaneen huolimattomuuteen ja huonoon ajoitukseen.

Eka rata meni kevyesti epävarmoissa fiiliksissä koiran puolelta. Seuraavaan ymmärsin jo viritellä enemmän. Lentokeinuista ei ollut tietoakaan, käytin kyllä ”jarru-käskyä” melkoisen painokkaasti. Jatkossa tähänkin olisi löydettävä joku kiva keskitie.

Mutta eteenpäin, sanoi täti aksaradalla. Treenataan lisää 🙂

Rata A

Rata B

Jenna Caloanderin valmennus ja motivaatiobuustaus

Haimme tänään roppakaupalla hyviä neuvoja ja innostusta Jenna Caloanderin valmennuksesta. Koira sai kovasti kehuja säpäkkyydestään. Minä taas sain jääkaapillisen eväitä ohjauksen rytmitykseen.

Ohjaus vaatii vimmatusti rohkeutta ja tarkkuutta. On myös luotettava koiraan. Lähtökohtaisesti minulta puuttuu kaikki nuo vaadittavat asiat, mutta onneksi uuden oppiminen on tällä motivaatiomäärällä varsin mahdollista.

Alla pätkiä valmennuksesta, sekä ratapiirros, joka aiheutti aamulla karmivia ahdistuksen tunteita. Mukavuusalueelta poistuminen osoittautui kuitenkin taas kannattavaksi. Nyt on mehut pois, mutta motivaatio ihan käsittämättömällä tasolla. Jenna on velho 🙂

Jenna Caloanderin rata

Ylistys rallytokolle (ja ylennys mestariluokkaan)

20140222-152141.jpg93 pistettä. Voittajaluokka. Erittäin paljon häiriötä. Voitto. Luokkanousu. Hippu on kone 🙂

Olen melkoisen yllättynyt 🙂 Eilen lapseni sanoivat, että kisoista on tultava pokaali. Pienessä paineessa ja kokonaista 4 kertaa edellisten kisojen jälkeen harjoitelleena siirryimme lähtökyltille päällimmäisenä ajatuksena pitää hauskaa (ja heti toisena ajatuksena ”miksi, oi miksi tulimme?!?”.

Suoritukseen olisin itse kaivannut enemmän tarkkuutta, mutta katsojien ja tuomarin mielestä rata meni puhtaasti. Pientä miinusta tuli vinoudesta parissa liikkeessä. Erityiskiitosta saivat puolenvaihdot (yllättäen, sillä ne on meillä ihan arjessa käytössä) ja Hipun salamannopea kierähdys.

Lupasin pyhästi, että jos saamme hyväksytyn tuloksen, alamme treenata tätäkin lajia säännöllisemmin. Mestariluokka kutkuttaa jo mielessä ja tuo uusia, mukavia haasteita.

Ja sitten vielä kuuden kohdan ylistys rallytokolle:

  1. Ei vaadi (eikä salli) ahdasta pipoa
  2. Kehittää taitoja, joita kaikki tarvitsevat ihan tavallisessa arjessa
  3. Parantaa koiran ja ohjaajan yhteistyötä ja luottamusta
  4. Tukee myös agilitya, sillä kaikki liikkeet tehdään molemmilla puolilla
  5. Tukee positiivisia koirankoulutusmenetelmiä
  6. Tuo mukavia, koiratouhuihin sopivan rennosti suhtautuvia tuttavia

Nyt vien herra superherran metsään nautiskelemaan. Se on sen totisesti ansainnut 🙂

Keinuharjoittelua ovella – ovelaa

Hipulla oli vielä jokin aika sitten vaikeita haasteita keinun kanssa, sillä se arasteli sekä liikettä että ääntä. Sitten sain mahtavan vinkin Kärnän Julialta, joka valotti, että keinua voi ihan hyvin harjoitella myös kotona (jos kodissa on jonkinlainen ovi) 🙂

Eli ensin teippasin kosketusalustan keittiön kaapin oveen. Sitten täppäiltiin siihen. Ensin pelkkä pehmeä täppäys riitti, sitten odotettiin, että oven piti liikkua ja lopulta, että oven piti pamahtaa kiinni. Mitä isompi rämähdys, sitä riemukkaampi omistaja. Kun toiminta oli varmaa, siihen liitettiin vihje ”sulje” ja kosketusalusta poistettiin.

Alla suunnattoman ihmeellinen demonstraatio tästä mystisestä harjoituksesta, joka meillä avasi ison solmun keinun kanssa. Toivottavasti siitä on jollekin toisellekin hyötyä 🙂

%d bloggaajaa tykkää tästä: