O niin kuin oivallus x 4

Viime viikolla olin Vitikaisen valmennuksen jälkeen aivan liekeissä ahaa-elämyksistä. Ihan niin kuin olisi ollut lapsi, joka on juuri oppinut ajamaan polkupyörällä. Tai paremminkin yksipyöräisellä temppupyörällä.

Rata oli nimeltään oikku, tosin hianosti italiaksi. Kotona arvelin, ettemme moisesta edes selviytyisi. Radan alussa tehtiin neljä takaakiertopersjättöä ja radassa riitti mutkaa ja kieputusta. Lopussa taisi olla viisikin valssia peräjälkeen. Ohjaukset oli pakko tehdä rohkeasti kaukaa, sillä esteille saattaminen olisi heti koitunut kohtaloksi seuraavalla esteellä.

Oivalluksia tuli yksi toisensa jälkeen ja Tiia osasi havainnollistaa ja kertoa asiat tuttuun tapaansa niin, että oppi meni perille. Tästä ei oltaisi viel
helmikuussa mitenkään selvitty, mutta nytpä selvittiin 🙂
Video yhdestä ensimmäisistä yrityksistä.

Läksylista:

• Takaakiertopersjätöt juoksemalla. Ei jäädä suhimaan kädellä vaan juostaa linja niin, että koira joutuu takaakiertoon. Ja juoksu jatkuu heti, jotta persjättö ei myöhästy.
• Överikepit. Keppejä aloitettava harjoittelemaan niin, että heti keppien jälkeen on esim. putki poikittain, A tai seinä, ja kepit mennään silti loppuun. Harjoitellaan etupalkalla.
• Kääntyminen kepeillä. Valssia ei ole hyvä tehdä viimeisessä keppivälissä vaan jo kolmanneksi viimeisen kepin kohdalla käännytään, jolloin häiritsee vähemmän koiraa. Harjoitellaan etupalkalla.
• Hirtto. Vain hyvin nopeasti, eli ei saa jäädä kiinni. Jos jää kiinni, koira lukitsee hirton suunnasta jonkin esteen ja sehän ei ole tarkoitus. Tarkoitus on vain nopesti ohittaa jokin putken pää. Hirtossa muistettava olkapää, joka suunnataan pois ohitettavasta kohteesta. Pelkkä käsi ei siis riitä.

Advertisement

Valaistumisia Vitikaisen valmennuksessa

Nyt on todistettu ihmiskokein, että Agility on energian ja valon (tai valaistuksen) lähde. Eilen töiden jälkeen sade ropisi katossa ja sohvassa oli ylimaallista vetovoimaa.

Aktiiviharrastaja ei kuitenkaan lösähtänyt, vaan raahautui talkoisiin oman seuran epiksiin ja sen jälkeen vielä Tiia Vitikaisen valmennukseen Haukkuvaaraan. Puoli kympiltä kotiin palatessa oli akut niin täynnä, että olisi voinut vetää seuraavan päivän työt samaan putkeen. Mutta ei se yhteiskunta niin toimi…

Asiasta rautakankeen. Meidän ensimmäinen Vitikaisen valmennus täytti monta mustaa aukkoa agilitytietämykseni reikäisessä kentässä. Ilokseni Tiia puuttui asioihin, joiden luulin olevan aika hyvällä mallilla, mutta joissa ammattilainen näki paljonkin parannettavaa.

Kepit
Hippu kyllä pujottelee varmasti, eikä se ole hitaimmasta päästä, mutta sen kepeissä on nähtävillä ”kujakäyttäytymistä”. Eli H tekee liian laajaa kaarta kepeillä, kun se voisi pujotella tiiviimmin ja olla siten hurjan paljon nopeampi. Mehän yritettiin keppejä alkuun nimenomaan verkoilla, mutta H ei oppinut niillä yhtään mitään. Tai ilmeisesti se oppi sen kujakäyttäytymisen. Tuohon päätettiin puuttua.

Luulin, että en voi kepeillä vielä lähteä juoksemaan koiran edelle, mutta Tiia rohkaisi kokeilemaan. Arveli, että koira yllättää minut. Yllättihän se. H alkoi vain röhkiä kovempaa, mutta jatkoi pujottelun nätisti loppuun vaikka kirmasin jo pari metriä edellä.

Takaakierto
Pois käsi- ja huuto-ohjauksesta. Käytetään enemmän liikkeen linjaa, laaseria, katsetta ja jalkoja. Ohjaus kohdistuu siivekkeen ulkoreunaan tai ohi siitä, ei mietitä niinkään estettä.

Valssit
Tämän kuvittelin olevan hanskassa, mutta se olikin vain harhaa. Minulla valssi ei valunut, mutta en ollut koko kropallani mukana kolmannessa askeleessa. Eka askel terävästi kohti ponnistuspaikkaa, toinen peruuttaen kohti seuraavaa estettä, kolmas kääntää koko homman, heebon, tyypin, sen joka ohjaa, kohti seuraavaa estettä. Näin liike rullasi jouhevammin ja ohjaus oli paremmin koiran luettavissa. Siis damn, kuinka en ollut tuota itse tajunnut?!

Valsseilla ei saatella, vaan ne tehdään hyvissä ajoin ja terävästi. Niillä vaan näytetään, että seuraavaksi tuo. Ei jäädä odottelemaan koiraa.

Neljäsosavalssia voi käyttää linjojen kertomisessa koiralle.

Linjat
Koiralle pyritään tekemään 2-3 esteen linjat valmiiksi niin, että se saa rallattaa linjoja pitkin täysillä sen enempää varmistelematta. Hippu on radalla yleensä (vireen korkeudesta riippuen) tosi kiltti ja este esteeltä ohjaaminen on siksi toiminut ihan ok. Uskon kuitenkin, että saadaan reippaasti lisää vauhtia tämän neuvon avulla.

Tiia todella osaa nähdä asioita kirkkaasti ja aivan erityisesti pilkkoa ja havainnollistaa sanottavaansa. Valmennuksen jälkeen ne muutama asia, jotka hän halusi nostaa esille, olivat todella selkeästi mielessä. Ugh, olin kokenut valaistumisen. Eikä muuten väsyttänyt yhtään. Agility on vähän niin kuin Red Bull, johon on sekoitettu tuhtia espressoa ja kourallinen kofeiinitabletteja.>

Keppikesä

Kesä tuli, tai ainakin Suomen kesä, ja Hipun kanssa keskityimme keppeihin. Hippuhan ei oppinut keppejä verkkojen kanssa, ei sitten millään. Ainut mitä se oppi pitkällisten verkkotreenien kautta oli sisäänmeno. Aksakurssikaverini neuvoi minulle toisenlaisen tavan, joka onkin sopinut herra H:lle hyvin. Jätimme verkot pois ja treenasimme ensin neljällä kepillä kolme kertaa päivässä. Namit olivat suljetussa rasiassa muutama metri keppien jälkeen. Aina, kun tuli onnistuminen, naksutin viimeisten keppienvälissä ja Hippu juoksi palkkarasian luokse.  Ja harjoitus loppui siihen.

Keppejä lisättiin aina kaksi, kun edellinen määrä tuntui sujuvan varmasti. Pääsimme kahdessa viikossa kahdeksaan keppiin, mutta sitten tuli takapakkia. Se suoritti jo noita kahdeksaa keppiä nopeasti ja itsenäisesti, mutta parin päivän treenitauon jälkeen tuli muutama virhe. Hippu alkoi taas vahtaamaan minun ohjaustani, muuttui epävarmaksi, hitaaksi ja pakka meni sekaisin. Olimme ilmeisesti edenneet liian nopeasti.

Nyt tehdään taas pari päivää ihan neljällä kepillä, lisätään keppipari vasta, kun useampi päivä on tullut täydellistä suoritusta. Metodi on hyvä ja uskon, että ellei ihmeitä tapahdu, ennen elokuun loppua kepit jo sujuvat (koputan puuta).

Niin ja oltiinhan me taas epiksissäkin. Voitto tuli ja toi meille vielä lisää intoa 🙂 Video epiksistä.