Reviiri

Karvassa vara parempi.

Avainsana-arkisto: Kisaaminen

Ylistys rallytokolle (ja ylennys mestariluokkaan)

20140222-152141.jpg93 pistettä. Voittajaluokka. Erittäin paljon häiriötä. Voitto. Luokkanousu. Hippu on kone 🙂

Olen melkoisen yllättynyt 🙂 Eilen lapseni sanoivat, että kisoista on tultava pokaali. Pienessä paineessa ja kokonaista 4 kertaa edellisten kisojen jälkeen harjoitelleena siirryimme lähtökyltille päällimmäisenä ajatuksena pitää hauskaa (ja heti toisena ajatuksena ”miksi, oi miksi tulimme?!?”.

Suoritukseen olisin itse kaivannut enemmän tarkkuutta, mutta katsojien ja tuomarin mielestä rata meni puhtaasti. Pientä miinusta tuli vinoudesta parissa liikkeessä. Erityiskiitosta saivat puolenvaihdot (yllättäen, sillä ne on meillä ihan arjessa käytössä) ja Hipun salamannopea kierähdys.

Lupasin pyhästi, että jos saamme hyväksytyn tuloksen, alamme treenata tätäkin lajia säännöllisemmin. Mestariluokka kutkuttaa jo mielessä ja tuo uusia, mukavia haasteita.

Ja sitten vielä kuuden kohdan ylistys rallytokolle:

  1. Ei vaadi (eikä salli) ahdasta pipoa
  2. Kehittää taitoja, joita kaikki tarvitsevat ihan tavallisessa arjessa
  3. Parantaa koiran ja ohjaajan yhteistyötä ja luottamusta
  4. Tukee myös agilitya, sillä kaikki liikkeet tehdään molemmilla puolilla
  5. Tukee positiivisia koirankoulutusmenetelmiä
  6. Tuo mukavia, koiratouhuihin sopivan rennosti suhtautuvia tuttavia

Nyt vien herra superherran metsään nautiskelemaan. Se on sen totisesti ansainnut 🙂

Liito-orava ja lentokeinu

Agility from the start - Hippu opintojen äärelläKisajännitys on ihan syvältä. Jos oma startti on vasta iltapäivällä, ehtii tärisemään ja hyperventiloimaan 5-6 tuntia. Kun vielä oksettaa, niin ravitsemustilakaan ei ole paras mahdollinen siinä kohtaa, kun pitäisi mennä radalle.

Ensimmäinen lähtö meni kaikesta huolimatta varsin tyylikkäästi. Vitonen tuli, kun katsoin, että Hippu menee kepeille väärin sisään. Pyöräytin sen takaisin, ennen kuin se aloitti suorittamaan estettä. En tiennyt, että tuosta tulisi virhettä, mutta joka tapauksessa korjausliike tuli tehtyä ja oli todennäköisesti tarpeellinen. Muuten kiidettiin kovaa ja saavutettiinkin nopein aika ja 2. sija.

Toisessa lähdössä pieni karvarakettini teki sen jälleen. Se otti kisoissa erittäin vauhdikkaan lentokeinun. Harjoituksissa se ei niitä tee K-O-S-K-A-A-N. Niinpä kuski katsoi ihaillen ja luottavaisena, kun pikkumusta kiiti keinun päähän täysiä. Mutta pysähtymisen sijaan liito-oravani lähtikin lentoon ja laskeutui kauniisti, kuin kokenut pilotti kiitoradalleen. Minä taas säikähdin niin, että ratakin ihan unohtui.

Aamulla mietin, mikä saa ihmisen hankkimaan itsensä kauhistuttavaan kisa-ahdistukseen kerta toisensa jälkeen. Nyt muistan miksi 🙂 Vaikka varsinainen tavoite (LUVA) ei toteutunut, fiilis on mahtava. Taidan olla jonkinlainen adrenaliininisti. Kaiken lisäksi koimme ihan oikeita onnistumisia, sillä lähdöt pysyivät kasassa ja meno oli vauhdikasta. Seuraavaan starttiin ilmoittaudun heti nyt.

P.S. Lisään kisaradat tähän, mikäli ne on vielä huomenna nähtävillä ja ikuistettavissa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: