Ihana äitienpäivälahja: nolla ja luokkanousu!

Nyt olen niin onnellinen ettei mitään rajaa. Päätin aamulla, että vedämme tämän päiväiset kisat varmasti, ei oteta riskejä ja keskitytään vaan puhtaaseen suoritukseen. Ja kuinka kävikään: nolla, voitto ja luokkanousu. Että näin 🙂

Toinen rata olikin sitten kakkosissa. Sekin meni alusta sujuvasti, mutta pieni rytmitysvirheeni aiheutti Hipun pujahtamisen putkeen väärästä päästä ja siksi hylsyn. Ei haittaa.

Ehkä voittoakin hienompaa on, että isäntä, jonka olen tuntenut 18 vuotta, yllätti minut ihan täysin. Hän totesi, että tänään kisoja seuratessa pieni agilitykärpänen tuli ja puraisi. Hänkin haluaa kokeilla. What!?! Voin sanoa, että en olisi yllättynyt enempää, jos arvon herra olisi ilmoittanut lähtevänsä ensi viikolla Siperiaan maalaamaan graffiteja uudelleen syntyneen Picasson kanssa. Mutta olen ilmoituksesta onnellinen 🙂

Onnellinen olen myös siitä, että seurakaverit napsivat palkintoja aivan upeasti melkein luokassa kuin luokassa. Hyvä JAT 🙂

Advertisement

Rally-tokossa nousu voittajaluokkaan!

Kun vapaapäivän aamuna kello soi kukonlaulun aikaan, sitä miettii onko harrastamisessa päätä tai häntää. Vettä tuli taivaalta kuin Esterin peräpäästä ja väsymys jyskytti ohimoilla. Mutta reissuun lähdettiin. Onneksi.

Koirakoutsin kilpailuissa oli tuomarina Tiia Hämäläinen. Hippu sijoittui avoimessa luokassa 93 pisteellä kolmanneksi! Samalla nousimme voittajaluokkaan 🙂 Olen edelleen kuin Hymiö ja Elastinen potenssiin viisi 🙂

Suurin virhe tuli houkutuksella, jossa oli pieni pinkki vinkupossu. Se oli niin kiehtova, että olihan se käytävä katsomassa. Itsekin olisin halunnut vilkaista, mutta maltoin mieleni.

Harjoituksissa olen lähiaikoina saanut kaksi loistavaa vinkkiä, molemmat tällä kertaa Minna Hillebrandilta:

1. Tee käännökset ja pysähdykset hiukan hitaammin, että koira ehtii reagoida, eikä esimerkiksi pysähdyksissä istu vähän eteen ja joudu korjaamaan taaksepäin.
2. Muista treeneissä palkita koiraa usein myös kylttien väleillä. Näin koira ei tsemppaa pelkästään kylttien kohdalla vaan myös niiden välissä. Tämä neuvo tuli kisasuorituksen jälkeen, mutta osui ja upposi. Itse olen jättänyt tuon välissä palkkauksen melkein kokonaan ja se muuten näkyy.

Uusien kokemusten jälkeen on taas todettava, että on siinä harrastamisessa pää ja häntä -ja kaupan päälle neljä pientä tassua ❤

Mitä kouluratsastus voisi oppia rally-tokosta?

Entisenä kouluratsastuksen mutasarjojen koluajana en voi olla vertaamatta kouluratsastuskilpailuja rally-tokoiluun. On myönnettävä, että olen totaalisen rakastunut rally-touhuihin, joten katson asioita vaaleanpunaisten raybanien takaa. Silläkin uhalla listaan tässä asioita, joita rally-tokosta voisi soveltaen siirtää kouluratsastukseen:

1. Pakotetut luokkanousut. Rally-tokossa kolme hyväksyttyä suoritusta nostaa sinut automaattisesti seuraavaan luokkaan. Sillä sipuli. Alokasluokka on aloitteleville koirakoille, avoin luokka askeleen taitavimmille jne. Ensikertalainenkin voi voittaa. Kouluratsastuksessa ratsukot voivat sahata samoja luokkia hyvinkin pitkään, myös kaikkein helpoimpia luokkia. 
2. Tuomarin rooli. Rally-tokossa tuomari käy radan läpi kilpailijoiden kanssa, kertoo, miten välttää sudenkuopat ja vastaa kysymyksiin. Ihan ääneen kerrotaan, että onnistumisia toivotaan. Palkintojenjaon yhteydessä vielä annetaan lyhyesti suullista palautetta ja korostetaan onnistumisia. Kouluratsastuksessa tuomarin rooli rajoittuu arvosteluun.
3. Koiran hyvän kohtelun vaatiminen. Rally-tokossa koiran hyvä kohtelu on nostettu jalustalle. Yhteistyön iloisuus on tärkeämpää kuin liikkeiden millintarkka suorittaminen. Jos koiraa esimerkiksi komentaa liian kovasti, voi olla varma, että se näkyy myös arvostelussa. Kouluratsastuksessakin voisi kovasta ratsastustyylistä rokottaa ja paljon. Kauniiseen ja rentoon yhteistyöhön toki sielläkin pyritään, mutta voisiko asiaa korostaa enemmän?
4. Selkeät arvosteluperiaatteet. Rally-tokon arvosteluperiaatteet on tehty niin selkeiksi, että jokainen harrastaja pystyy ne ymmärtämään. Alussa kaikilla on 100 pistettä ja virheistä pudotetaan olemassa olevan kriteeristön mukaan 1-10 pistettä. Näin kisoista puuttuu jälkipuinti, joka kouluratsastuksessa on harmillisen yleistä.
5. Kannustava ilmapiiri. Rally-tokossa kilpailijoita kannustetaan monin tavoin. Kilpailuihin toivotetaan tervetulleiksi kaiken rotuiset (myös monirotuiset) ja näköiset koirat. Parhaimpien suoritusten lisäksi palkitaan usein myös tuomarin suosikki, eli koirakko, joka saa hymyn tuomarin huulille. Mikä estäisi tämän myös koulupuolella?

Tiedän, että lajit eroavat kovasti toisistaan, eikä näiden asioiden siirtäminen sellaisenaan lajista toiseen olisi tarkoituksenmukaista. Mutta mielestäni rally-tokon keinoin kouluratsastuksen kannustavuutta ja tavoitteellisuutta voisi parantaa entisestään. Ehkäpä joku kehittää perinteisen kouluratsastuksen rinnalle rally-dressagen, jossa hevosen ja ratsastajan yhteistyön positiivisuus on pääasia ja siihen kannustetaan jollain uudella ja mielenkiintoisella tavalla. In my dreams 🙂