Reviiri

Karvassa vara parempi.

Avainsana-arkisto: Valssi

Valaistumisia Vitikaisen valmennuksessa

20140415-161716.jpg
Nyt on todistettu ihmiskokein, että Agility on energian ja valon (tai valaistuksen) lähde. Eilen töiden jälkeen sade ropisi katossa ja sohvassa oli ylimaallista vetovoimaa.

Aktiiviharrastaja ei kuitenkaan lösähtänyt, vaan raahautui talkoisiin oman seuran epiksiin ja sen jälkeen vielä Tiia Vitikaisen valmennukseen Haukkuvaaraan. Puoli kympiltä kotiin palatessa oli akut niin täynnä, että olisi voinut vetää seuraavan päivän työt samaan putkeen. Mutta ei se yhteiskunta niin toimi…

Asiasta rautakankeen. Meidän ensimmäinen Vitikaisen valmennus täytti monta mustaa aukkoa agilitytietämykseni reikäisessä kentässä. Ilokseni Tiia puuttui asioihin, joiden luulin olevan aika hyvällä mallilla, mutta joissa ammattilainen näki paljonkin parannettavaa.

Kepit
Hippu kyllä pujottelee varmasti, eikä se ole hitaimmasta päästä, mutta sen kepeissä on nähtävillä ”kujakäyttäytymistä”. Eli H tekee liian laajaa kaarta kepeillä, kun se voisi pujotella tiiviimmin ja olla siten hurjan paljon nopeampi. Mehän yritettiin keppejä alkuun nimenomaan verkoilla, mutta H ei oppinut niillä yhtään mitään. Tai ilmeisesti se oppi sen kujakäyttäytymisen. Tuohon päätettiin puuttua.

Luulin, että en voi kepeillä vielä lähteä juoksemaan koiran edelle, mutta Tiia rohkaisi kokeilemaan. Arveli, että koira yllättää minut. Yllättihän se. H alkoi vain röhkiä kovempaa, mutta jatkoi pujottelun nätisti loppuun vaikka kirmasin jo pari metriä edellä.

Takaakierto
Pois käsi- ja huuto-ohjauksesta. Käytetään enemmän liikkeen linjaa, laaseria, katsetta ja jalkoja. Ohjaus kohdistuu siivekkeen ulkoreunaan tai ohi siitä, ei mietitä niinkään estettä.

Valssit
Tämän kuvittelin olevan hanskassa, mutta se olikin vain harhaa. Minulla valssi ei valunut, mutta en ollut koko kropallani mukana kolmannessa askeleessa. Eka askel terävästi kohti ponnistuspaikkaa, toinen peruuttaen kohti seuraavaa estettä, kolmas kääntää koko homman, heebon, tyypin, sen joka ohjaa, kohti seuraavaa estettä. Näin liike rullasi jouhevammin ja ohjaus oli paremmin koiran luettavissa. Siis damn, kuinka en ollut tuota itse tajunnut?!

Valsseilla ei saatella, vaan ne tehdään hyvissä ajoin ja terävästi. Niillä vaan näytetään, että seuraavaksi tuo. Ei jäädä odottelemaan koiraa.

Neljäsosavalssia voi käyttää linjojen kertomisessa koiralle.

Linjat
Koiralle pyritään tekemään 2-3 esteen linjat valmiiksi niin, että se saa rallattaa linjoja pitkin täysillä sen enempää varmistelematta. Hippu on radalla yleensä (vireen korkeudesta riippuen) tosi kiltti ja este esteeltä ohjaaminen on siksi toiminut ihan ok. Uskon kuitenkin, että saadaan reippaasti lisää vauhtia tämän neuvon avulla.

Tiia todella osaa nähdä asioita kirkkaasti ja aivan erityisesti pilkkoa ja havainnollistaa sanottavaansa. Valmennuksen jälkeen ne muutama asia, jotka hän halusi nostaa esille, olivat todella selkeästi mielessä. Ugh, olin kokenut valaistumisen. Eikä muuten väsyttänyt yhtään. Agility on vähän niin kuin Red Bull, johon on sekoitettu tuhtia espressoa ja kourallinen kofeiinitabletteja.>

Valssit selkäytimeen, lisää vauhtia ja paineistus pois!

Reviiri valssiharjoitus

Meillä on nyt tavoitteena saada valssi selkäytimeen, tai ainakin lihasmuistiin. Treenattiin viikko sitten vastaanottovalssia ja ennakoivaa valssia, niin, että näitä kiemuroita tehtiin useampia putkeen. Tuossa lihasmuistiin junnaamisessa on itua, sillä homma alkaa pikkuhiljaa sujumaan!

Toisen harjoituksen aikana pyrimme saamaan koiriin lisää ruutia. Rakensimme vauhtiradan, joka koostui aidoista, putkesta, muurista ja pöydästä. Melkoisista kiihdytysajoista olikin kyse 🙂 Pöydälle saavuttaessa jarrujen kanssa oli haastetta, mutta haasteet selätettiin.

Reviiri vauhtiharjoitusLopuksi menimme kontakteja yksittäisinä esteinä. Hippu on aina mennyt mielellään puomin ja A:n, mutta kouluttaja toivoi, että sen sijaan, että Hippu pysähtyisi jollekin epämääräiselle alueelle esteiden lopussa, se pysähtyisi niin, etä takatassut ovat esteellä ja etutassut maassa. Tätä harjoitellessa tuli esiin, ettei koiran ylle saa kumartua palkatessa. Jos näin tekee, koira paineistuu (ainakin herkempi yksilö). Kun pidin ruotoni pystyssä palkkauksen aikana, niin kaikki sujui loistavasti (ei sillä, että huonosti olisi ennenkään mennyt, mutta ero oli silti huomattava). Onni on tarkkasilmäinen kouluttaja 🙂

Agilityllä varhaisdementiaa vastaan

Hajamielisyys kulkee meillä suvussa. Ainakin omassa sukupolvessani. Ja minussa yksilönä. Kyllä, syy on ilmiselvästi geeneissä. Tästä syystä agilityradalla voi olla enintään kolme estettä ilman, että aivoni menevät umpisolmuun.

Maanantaina olin todellisessa pulassa. Menimme kahdeksan esteen rataa, joten jouduin todella keskittymään, jotta tuuppasin koiraa aina oikeaan suuntaan. Koirani nimittäin menee juuri sinne minne pyydän. Joskus toivoisin, että se olisi vielä hiukan älykkäämpi ja katsoisi itse esteiden numerot. Minä saisin vain juosta perässä. Ehkä agilityn muistipähkinät kuitenkin estävät orastavaa varhaisdementiaani edistymästä.

Hajamielisyyteni vuoksi päätin kuitenkin kerätä kaikki harjoitukset tänne. Ovat varmasti paremmassa tallessa kuin minun päässäni tai joka puolella lojuvilla paperilappusilla. Toivottavasti kasvavasta harjoituskokoelmasta on iloa myös niille, jotka treenaavat paljon yksin ja kaipaavat ideoita harjoitteluun 🙂

Agilityharjoitus

Valssitreeni

Ensin harjoiteltiin pitkähköä rataa. Hipulle kaikki esteet olivat ennalta tuttuja ja ohjaajan sähläyksestä huolimatta selviydyimme kunnialla. Jatkossa ohjaaja keskittyy paremmin A. rataantutustumiseen ja B. ennakointiin radalla. Tavoitteena puolittaa ”öö, eiku” -tyyppiset hetket kesään mennessä (karsimista jää syyskaudellekin).

Agilitytreeni eteenlähetys

Eteenlähetyksen treenausta.

Eteenlähetystreenissä pyrittiin saamaan koira irtoamaan ohjaajasta ja tykittämään itsenäisesti suoran päähän. Tähän otettiin erillinen käskysana, kuten ”eteeneteen”, ”menemene” tai ”painapaina”. Suoran päähän asetettiin palkkio imuksi. Hipun motivaattorina toimi 0,000003 grammaa kuivattua kananrintaa ja se tykitti innoissaan maaliin. Ihan hienoa omistaa aurinkokunnan ahnein koira 🙂

Takaaleikkaus sujuu kuin valssi

Agility, ohjaustekniikoiden testaamista

Agilityn jatko A on kohta käyty. Taas meillä on vähän taitavammat tassut. Tällä kertaa testasimme kolmea läpikäytyä ohjaustekniikkaa samalla radalla ja pakko todeta, että minusta on tultava nopeampi.

Kolmen esteen rata koostui muurista, aidasta ja putkesta. Muurin ja aidan välissä vaihdettiin ohjauspuoli ensin valssilla, sitten takaaleikkauksella ja kolmannella kerralla persjätöllä (tuttujen kesken mäkelä). Kun jätin heti alussa Hipun paikkaan 5 metriä taakseni ja harpoin henkihieverissä kahden ensimmäisen esteen väliin, ehdin juuri ja juuri tekemään valssin. Toisella yrittämällä se pyrki suoraan putkelle, luonnollisesti valoa nopeammin, jolloin tallasin lahjakkaasti sen varpaille. Tuloksena oli varsin dramaattista kiljuntaa (koiralta), mutta onneksi mitään ei mennyt rikki.

Takaaleikkaus oli loistava. Taas koira paikkaan ja itse reilusti etumatkaan, jolloin ehdin ohjaamaan herran ajoissa aidalle. Kun sai jatkaa matkaa viivasuoraan ja ihan täysillä, ehdittiin myös putkelle samaan aikaan.

Persjättö oli kaikista hankalin. Ei auttanut pinkominen eikä pikajuoksu. En ehtinyt ajoissa esteiden väliin. Ja minä en ole ihmiseksi hidas.

Ohjaustekniikat vaativat vielä kovasti hiomista, mutta joka kerta lähden treeneistä polleana. Koirani syttyy tähän lajiin ja se näkyy. Tämä sheltiäippä on ylpeä 🙂

%d bloggaajaa tykkää tästä: