Nolla!

Dippadai! Näin sitä noustaan epätoivosta voitonhurmaan! Lauantaina repäistiin Jyväskylän kisoista nollavoitto ja toinen LUVA. Itse kuvittelin, että radasta olisi tullut vitonen putken edessä kiemurtelun vuoksi, mutta nolla se vaan oli!

Toisella radalla olin sijoittunut lahjakkaasti koiran reitille, joten siitä ansaittu hylsy. Muuten tämänkin rata meni puhtaasti. Agility on herkkä laji.

Voitonhuumasta huolimatta olen pysähtynyt torumaan itseäni. En ollut jämpti kontakteilta vapautuksissa vaan niiltä herra H ampaisi silloin, kun halusi, eli hetihetiheti. Myös lähdöt olivat taas vaikeat. Tämän viikon to-do -listalla selkärangan hankinta ja perusasioihin palaaminen.

Nyt on kauhea palo taas starttaamaan. On se uskomatonta miten paljon virtaa onnistumisesta voikaan saada 🙂